VIKAT SUOMESTA

Elikkä enää neljä päivää jäljellä ja pakkailut oon saanu tosi hyvälle mallille. Muutama vaate on vielä pesussa ja huomenna aattelin vielä ostaa pari juttua, mutta pääosin kaikki on pakattu ja painoakin on vaatimattomat 14,1 kiloa. Tilaa sinne ei silti hirveesti jääny että todennäkösesti koko laukun sisältö jää sitten palatessa Amerikan mantereelle nyyh. Mä halusin tehä teille pakkauspostauksen, mutta tässä lähtösähellyksessä oon kyllä itsekäs enkä rupee purkamaan koko laukkua. Jos jotain ihan ehdottomasti kiinnostaa mun pakkailut niin kysykää vaikka askissa tarkemmin. :) Mahollisesti voin tehä pakkauspostauksen myös kun alan purkamaan laukkuja kaappiin.

Tässä viime päivinä oon koittanut ottaa aika rennosti, vaikka kiire pukkaa kokoajan. Jotenkin mulla on tosi huono omatunto, kun en ehdi olla perheen kanssa yhtään. Kuitenkin mulla on ollut tosi hauskaa. Käytiin esimerkiks Porvoossa parin ihanan tyttösen kanssa viime viikolla ja nyt viikonloppuna Weekend Festival oli ihan huippu (vaikka olinki lauantaina kuumeessa). 

Hyvästejä oon saanut sanoa ihan urakalla. Joka päivä nään jonkun vikaa kertaa ennen lähtöä ja jokaisen viimesessä halauksessa tulee hetkeks se fiilis että mitä hittoa mä oikeen teen. Ei kai lähtemisessä mitää järkeä olekkaan, ja ehkä just siksi se kiehtookin niin paljon.

Ei mulla tässä muuta, halusin vaan tulla laittamaan vielä vikat viestit Suomesta ja seuraavaksi palailenkin sitten USA:n puolelta!

Goodbyes are not forever

Goodbyes are not the end

They simply mean I'll miss you

Until we meet again!

KOKO PROSESSI

Nyt kun koko hakuprosessi on ohi, voisi olla hyvä hetki katsoa taaksepäin. 16-17 vaihtarit, avatkaa informaatiokanavanne ja varautukaa pitkään postaukseen.
 Koko jutunhan alotin siis samoihin aikoihin tän blogin kanssa, eli ysiluokan jälkeisenä kesänä.

 Järjestö

Järjestön valinta oli mulle helppoa suhteiden takia, enkä niitä missään vaiheessa edes vertaillut. Voin ehdottomasti tähänastisella kokemuksella suositella. Student exchange löysi mulle hyvissä ajoin ihan loistavan perheen, infotilaisuus oli hyvä ja kattava, mitäpä muuta voisin toivoakaan? Veikkaanpa, että kauheen moni ei ole kyseisestä firmasta kuullut, mutta mun käsittääkseni se on Suomen vanhimpia. Tuntemattomuus johtuu siitä, että se pistettiin vasta tänä keväänä pystyyn uudella nimellään. Vielä jokunen vuosi sitten samat henkilöt käyttivät nimeä ASSE. Toisena painavana syynä, että vaihtareita otetaan nykyään vähemmän. Nettisivuilla sanotaan näin: "Voidaksemme tarjota sinulle parasta, otamme vain rajoitetun määrän vaihto-oppilaita ohjelmaamme. Se takaa meille mahdollisuuden huolehtia sinusta yksilöllisesti ja olla aina tavoitettavissa."
Sitten pitikin virallisesti hakea ohjelmaan. Klikkaamalla tästä, löytyy lisätietoa hakuprosessin etenemisestä.

Haastattelu

Tilaisuus oli tosi rento. Juteltiin mun arkielämästä, koulusta, rahankäytöstä jne. Tosin joskus joutui kyllä ihan miettimään niitä vastauksia. En mä nyt yleisesti oo hirveesti miettinyt mitä kertoisin jenkille meidän politiikasta. Englantia puhuttaessa menin ihan lukkoon, mutta nähtävästi ei haitannut hahahh. Haastattelija selvästi huomasi sen ja kysyi vain helppoja kysymyksiä.

Paperisota

Ah, niin ihana ja paljon puhuttu paperisota. Mun järjestöllä onneksi ei niin paha, kun joltain oon käsittänyt. Kyllä siinä kuitenkin aikaa meni. Hakulomake oli kai neljäsivuinen, lääkärintodistus piti käydä täytättämässä Mehiläisessä, sitten oli enkunopen suositukset, dear host family -letter (eli kirjoitat itsestäs kaksi sivua pitkän esittelyn englanniks), Sitten oli pitkä lista sääntöjä ja sopimuksia allekirjoitettavaksi. Rokotuksia juoksin hakemassa vielä kesäkuussa. Eikä unohdeta ELTIS-testiäkään (englanninkielen osaamista mittaava testi).

Sijoitustiedot

Mä sain mun tiedot tosi aikasessa vaiheessa. Olin ihan varautunut, että aikasintaan huhti-toukokuussa ne tulla tupsahtais, mutta ei. Helmikuun 11.päivä avasin sähköpostin ja voitte vaan kuvitella sen fiiliksen, kun nään, että lähettäjänä on järjestö ja otsikkona Placement for Netta! Avasin sen viestin ja voitte jälleen kuvitella sen fiiliksen, kun scrollaan placement formia ylösalas tajuumatta mitään, kunnes mun silmät zoomas siihen yhteen riviin ihan alareunassa: Welcome to California. Siitä alkokin sitten armoton monen viikon googlailu, ja jos muistan oikeen niin sillon oli vielä koeviikko. Hehe.

Haaveilu/ Stressailu

Tää vaihe on mun lemppari ja taidan olla siinä vieläkin. Laitoin heti päivälaskurin, vaikka en tiennyt oikeeta lähtöpäivää. Sen jälkeen mun kameran rullasta löytyy noita screenshotteja, joissa päiviä on aina edellistä vähemmän. (ps tänään tj17). Aloin heti jutella perheen kanssa, vaikka alussa se ei ollutkaan niin aktiivista. Vaihtareitahan kliseisesti verrataan mielialavaihteluiden takia raskaana oleviin naisiin ja sellasta toi aika kyllä oli haha. Paniikki ja innostus vaihteli tasasesti ja välillä ne hyppäs esiin jopa samaan aikaan. Tällä hetkellä oon tainnut löytää jonkun mielenrauhan, kun lähtö ei enää edes stressaa. Jännityskään ei oo enää samaa kun ennen. 50 päivän alitus oli mulle aika shokki ja se postaus on sen mukanen. Jännä homma, mutta 20 päivän alitusta en enää jaksanut edes noteerata. Oon vaan kateellinen niille jotka on jo lähtenyt tai kohta lähtee.

Pakkaaminen

Tää homma on mulla vielä ihan alkutekijöissä, mutta mun mielestä se ehdottomasti kuuluu tähän listaan. Vaatteet oon suurin piirtein jo heittänyt matkalaukkuun, mutta kaikki muu onkin vielä tekemättä. Mun pitää myös tyhjentää kaikki kama pois mun huoneesta, kun täällä on ens vuonna toinen asukki. Sen urakan mä alotin tänään ja jaksoin täyttää peräti yhden laatikon. :--) Hyvä minä!


Tää kattoi nyt toivottavasti kaiken oleellisen hakuprosessista. Toivottavasti tästä olis jollekkin jopa jotain apua tai uutta inffoa.

24

Lähenee lähenee. Kesän alussa musta tuntu ihan absurdilta, kun puolitutut alko sanomaan, että "hyvää matkaa jos me ei nähä tässä välissä" ja muuta ton tapasta. Olin ihan ihmeissään että tottakai me nyt ehitään näkemään. Niimpä niin.
 Tällä hetkellä tilanne on ihan toisinpäin. Melkeen joka kerta, kun nään kaveria niin tulee sellanen fiilis, että pitäskö nyt sanoo jo heipat vai vieläkö me nähään. Kukaan muu kun vaihtari ei tiedä miltä tuntuu kattoa omaa isää silmiin ja miettiä näkeekö sitä vielä ennen kun lentokentällä. Kukaan muu kun vaihtari ei tiedä miltä tuntuu, kun haluaa niin hemmetisti nähdä kaverit vielä vikan kerran ennen lähtöä, mutta aika ei vaan riitä. Kaikki tuntuu hirveen haikeelta, mutta valmiimpi lähtöön en vois olla.

Käytiin maanantaina kattomassa Paper Towns ennakkonäytöksessä. Hyvä leffa oli ja Cara on ihan mahtava näyttelijä! Poimin siitä teille pari osuvaa quotea. En nyt tiiä oliko nää suoraan siinä leffassa tällä tavalla, vai onko nää poimittu kirjasta, mutta anyway, ne osu ja uppos.

Jotenkin ihan hassua, miten paljon oon oikeesti oppinut tykkäämään kaikesta, mikä mua odottaa. Enhän mä siellä oo koskaan käynyt, tai heitä tavannut, mutta silti. Paljon lovea.

Tätä mun on paha mennä kommentoimaan, kun enhän mä ole vielä minnekään lähtenyt, mutta uskon ja toivon että asia on just näin. Mä osaan kuvitella mun päässä sen tyhjyyden tunteen lentokentällä, kun kaikki tuttu on takana, ja edessä näkyy vaan uutta, mutta silti jokainen vaisto vetää kohti lentokonetta.

Jotenkin kierolla tavalla tää yhdistyi mun päässä siihen, että Helsinkikin on vaan piste kartalla. Ei mitään konkreettista, paitsi ne muistot. Emmätiiä menee deepiks.

Tota mäkin usein pohdin. En ymmärrä ihmisiä, jotka elää päivästä toiseen samaa rutiinia, kerran täällä vaan ollaan, niin kai siinä sivussa voi pitää hauskaakin!? Mä en itse vois mitenkään kuvitella elämää ilman matkustelua. Jos joku on totta niin se, että matkustelu tosiaan avartaa. Tuun todennäkösesti aina olemaan se tyttö, joka asuu yksiössä ja kiertää maailmaa reppu selässä, kun muut ostaa omakotitaloja. Tottakai mä oon vielä nuori ja mielipiteet muuttuu, mutta tällä hetkellä en todellakaan vois kuvitella muunlaista tulevaisuutta. Oon itseasiassa miettiny mahollisuutta käydä yliopisto ulkomailla. Lontoossa ehkä. Katotaan nyt, mulla on aikaa.

Mä oon edelleen Prismassa töissä ja tavallaan vähän tympii, että senkin ajan voisin viettää kavereitten kanssa, noh saanpahan rahaa. Onneks tässä on enää kaks päivää jäljellä. Tai no kattoo nyt kun kävelin äskön seinää päin (XDDDD #vain-netta-jutut) ja rukoilen, että mun kyynerpää on kunnossa. Patti siinä on ja lihasten jännittäminen sattuu, mutta ei se kai murtunut oo (?). Huomenna pitäis taas jaksaa nostella laatikoita, ja mua ei nyt todellakaan huvittais lähteä hakemaan lääkärintodistusta. Ehkä mä vaan nostelen, mitä pystyn ja jos se pahenee niin haen sen lapun.

No joo, 24 päivää aikaa ja aion käyttää sen niin hyvin, kun mahollista. :-)

Moikka!

JÄNNITTÄÄKÖ????

Anteeksi etukäteen, mä haluan valittaa.

Otsikon kysymys, sinänsä harmiton "jännittääkö?" on alkanut kuulostaa mun korvissa lähinnä kirosanalta. Olkaa kilttejä älkääkä kyselkö multa että joko jännittää. Voin vastata teille tässä ja nyt että kyllä, todellakin jännittää.

En halua olla tyly, mutta mä kuulen tän kysymyksen jokaikinen päivä, usein vieläpä moneen kertaan. Samojen asioiden selittäminen kaikille vuorotellen alkaa pikkuhiljaa tympiä. Esimerkiksi kaikissa perhejuhlissa mä vaan toivon ettei äiti (taas) sano kaikille, että "Meidän Netta onkin lähdössä vaihtoon!" Se antaa niille helpon tekosyyn small talkiin ja sitten en enää koko loppuiltana ole kellekään mitään muuta kun se, joka on lähdössä vaihtoon. Kukaan ei kysy, miten lukion ykkönen meni tai mitä oon tehnyt kesällä, oon pelkkä vaihtari ja ne kysymykset on aina ne samat. Sen mä vielä ymmärrän, että ihmiset kysyy minne mä meen, tottakai se kiinnostaa. Niihin vastailen jopa ihan mielelläni.  Mutta "jännitääkö"?? No mitäs veikkaisit noin järjellä pohdittuna? Jännittääkö mua muuttaa ilman ketään tuttua, alle kuukauden päästä, yksin, toiselle puolelle maapalloa? Saat yhden veikkauksen :--)

Musta tuntuu, että kadun tätä postausta hyvinkin pian, kun ihmiset alkavat avautua mulle siitä, kuinka vaihtarina saan kertoa mun tarinoita Suomesta jokaselle vastaantulijalle. Musta se on kuitenkin ihan eri asia. Mä vaan halusin purkaa ketutuksen tänne, kun edes mä en face to face kehtaa tota tokasta kellekkään.  Vastaan aina hymyillen että joo pikkuhiljaa. Mä kuitenkin niin monen muun tavoin päätin pitää tän blogin rehellisenä ja kertoa myös huonoista fiiliksistä, ja haluun pitää sen linjan alusta asti.

Tähän ei nyt saanut rakennettua mitään fiksua aasinsiltaa muihin aiheisiin, mutta mun kesä on mennyt oikein kivasti. Oon ollut nyt viikon töissä Prismassa ja vielä ens viikko pitäis jaksaa. Aattelin ostaa jenkeistä Macin, joten raha tulee tosiaan tarpeeseen. Tietäiskö joku onko ne ei-kaikkein-kalleimmat mallit kuitenkin ihan hyviä?
Kaikki paperihommat on nyt mun tietääkseni ihan kokonaan ohi ja nyt ei tarvii kun odotella. Tuliaiset on ostettu myös, mutta vielä en niistä kerro mitään, ymmärrätte varmaan miksi ;) mun blogia kuitenkin katotaan Suomen lisäksi eniten nimenomaan USA:sta.

Kattokaa vielä pari haavekuvaa/quotea/mitä lie:











Hyvää yötä :)

50

Kello on 2:09 yöllä ja tajusin just jotakin......

 Gosh mä vihaan itteäni näistä klisee "minne mun aika on lentänyt"- postauksista. Mua melkeen nolottaa jankuttaa sitä kokoajan, mutta justhan mä vasta kirjotin ton 100 päivää postauksen. Puolet mun ajasta on jo mennyt! PUOLET. Siitä kun oli jäljellä 200 päivää tuntuu olevan pari kuukautta. Kolme neljäsosaa niistä 200 päivästä on nyt jo takana. 50 lyhyttä päivää edessä.

Yks juttu mitä tuun varmasti kaipaamaan Suomesta on nää upeat auringonlaskut meren rannalla. Vielä enemmän tuun kaipaamaan auringonnousuja samassa paikassa. Mitä mä oon käsittänyt niin jenkeissä nuorten elämä on kaukana siitä vapaudesta mihin suomalaiset on tottuneet. En usko, että tulee montaa aamuneljän aikaista mäkkireissua tai rantayötä vietettyä. 

(sori nanna :* )

Maassa kuitenkin ehdottomasti maan tavalla. Ei se sääntöjen noudattaminen tule mulle mikään ongelma olemaan. Not better, not worse, just different. Vai miten se menikään?

Mietin muutenkin ihan hirveesti tälläsiä pikkujuttuja. Niitä pieniä asioita jotka tekee arjesta täysin erilaisen. Käytäväpassit koulussa, dress coden mukaiset vaatteet, osaanko mä olla host-perheessä kuin kotonani, voinko ottaa ruokaa jääkaapista ja nostaa jalat sohvalle? 

Vaikka tottakai oon edelleen ihan täpinöissäni lähtemään niin nyt on oikeestaan ekan kerran kokonaan kadonnut se "voisin lähteä vaikka heti" fiilis. Päivät vähenee niin vauhdilla, että  haluan vaan nauttia mun lyhyestä Suomi-ajasta jäljellä. Haluan ehtiä tekemään kaiken, mitä oon suunnitellut, vaikka järkikin sanoo ettei se tuu onnistumaan. Vasta nyt voin ihan _oikeasti_ sanoo, että mua jännittää. Tää on tosi hassu tunne josta voisin kirjottaa sivukaupalla, enkä silti saisi sitä selitettyä niin kuin haluan. Tavallaan tuntuu, että pitää elää koko elämä nyt loppuun. Voisin koittaa kuvailla tätä vaikka niin, että olet oman elämäsi viimeisimmässä tuotantokaudessa ja katsonut sen juuri loppuun. Katsomisen puutteessa päätät painaa pause nappia ja vaihtaa toiselle kanavalle. Toiselta kanavalta tulee viidennen tuotantokauden 13. jakso sarjasta jota et ole koskaan seurannut. Jäät koukkuun, vaikka et ymmärrä mitään, katsot viitoskauden loppuun, koet sen tyhjyyden hetken, kun ei ole mitään katsottavaa ja palaat takaisin pausella olevaan sarjaasi (aka omaan elämääsi). Oma elämäsi on tällä välin mennyt yhden kauden eteenpäin ja vanhat jaksot eivät enää näy missään. Joudut aloittamaan jälleen uudesta kohdasta. Vaihtomaahan jättämästäsi sarjasta alkaa kuitenkin pian tulla uusia, parempia jaksoja, mutta kun yrität painaa play saat vain ilmoituksen "this episode is not available in your country."

(Kaikki tää negistely saa kuulostamaan, etten haluaisi lähteä, ei oo kyse siitä. Mun oli vaan pakko purkaa ajatukset jonnekkin. Kuitenkin aika iso elämänmuutos kyseessä ja kai se olis vaan outoa jos mua ei pelottais, stressais ja jopa ahdistais se vähän. Kyllä mä haluan lähteä ja odotan mun uutta jenkkielämää kuin kuuta nousevaa.)

Antakaa anteeksi tällänen tosi outo tv-sarja vertaus hahah. Näin nyt kello 2:42 yöllä väsyneet aivot ei saaneet aikaan mitään fiksumpaa ja oon kai katellu nyt liikaa sarjoja. Kertokaa mulle muut vaihtarit kuulostaako tää yhtään samalta, kun teidän mietteet, vai onks tää vaan mä ja mun typerä pää. Antakaa anteeksi myös tämä puhelinpostaus ja maholliset kirjotusvirheet, jotka tottakai yritän karsia.

<3

LÄHTÖVALMENNUS

80 päivää lähtöön ja mulla oli sopivasti tän merkkipaalun (heh) kunniaksi tänään lähtövalmennus/orientaatio! Huh, tuli niin paljon tietoa, että pää on ihan pyörällä ja tää kirjottaminenkin tuottaa pienimuotosta tuskaa. Koeviikko onneksi loppui tänään niin yksi stressinaihe vähemmän. Mulla ja muilla vaihtareilla on huomenna vapaapäivä, koska muu koulu tekee lukujärjestykset ensi vuodelle, joten alan nyt virallisesti valmistautua kesään! Perjantaina pitäisi vielä jaksaa raahautua kokeenpalautukseen ja lauantaina hakemaan todistus.

 Haha tää vuos on menny hirveen nopeesti mut nää viimeset kaks viikkoa taas on tuntunu ikuisuudelta ja nyt mä ihan tosisssaan valitan jo siitä, että koulua on vielä 2 päivää.

Mutta palataanpas aiheeseen. Eli siis tämä orientaatio kesti yhteensä 3 tuntia. Se oli suurimmaksi osaksi kuuntelemista, koska asiaa oli oikeesti aika hirvittävä määrä. (ruokaa sai kuitenkin hakea aina kun halusi haha) Läpi käytiin oikeestaan ihan kaikki lähtien vaihtarin säännöistä, jotka me ollaan jo allekirjotettu, aina koti-ikävään, kulttuurishokkiin ja somekäyttäytymiseen asti. Sain ihan älyttömästi uutta käytännön tietoa ja vinkkejä.

Taas ollaan siis yksi askel lähempänä vaihtovuotta ja kaikki alkoi nyt tuntua niin konkreettiselta. Mulla on tapana lähdöstä puhuttaessa skipata koko asia ja ajatella vaan, että siihenhän nyt on vielä ihan älyttömän pitkä aika / ei nyt vielä tartte tällästä miettii jne. mutta nyt kun pitäis ihan oikeesti jo miettiä, mitä vien tuliaisiksi tai millasen puhelinliittymän otan siellä ja avaanko uuden pankkitilin vai käytänkö tätä, niin sitä tajuaa että aikaa ei tosiaan enää ookkaan niin paljon, kun on kokoajan itselleen väittänyt. Mun mielestä tää valmennus oli nyt tosi hyvään aikaan, koska pakkohan munkin on jossain vaiheessa herätä todellisuuteen, eikä juosta sitä karkuun. Tulevat vaihtarit ottakaa noista ehdottomasti kaikki irti, Veikkaan että tänään oppimiani juttuja tulen tarvitsemaan läpi koko vaihdon.

Oon btw aika innoissaan siitä, että kerrankin mulla on tosi hyvä tekosyy ostella uusia kesävaatteita, kun Imperialissa nyt ei pahemmin talvea ole. Mun pitäis ostaa myös adapteri, osaisko joku kertoa mistä niitä saa :D ? Gosh mun on ihan pakko hehkuttaa vielä kerran kuinka onnellinen oon mun sijotuksesta ja muutenkin, kaikki vaikuttaa tässä vaiheessa niin täydelliseltä! Toivottavasti tää fiilis säilyy ihan vaihtovuoden loppuun asti.

Ja hei huomasitte varmaan ehkä, että mulla on uusi banneri, älkää hämmentykö, mä täällä vielä oon.

SENIOR ?¿

Ennen kun kukaan vetää otsikosta mitään johtopäätöksiä, niin teidän on hyvä tietää, että kyseessähän on vaan mun oma johtopäätös hostdadin kanssa käydystä keskustelusta!

Päätin siis vaan uteliaana kysästä heiltä, että tulenko todennäkösemmin olemaan senior vai junior. Varmaa vastausta en saanut, mutta hostiskä on naapuri high schoolissa opettajana ja tuntee mun highschoolin staffin kanssa hyvin ja hän sanoi yrittävänsä järjestää mulle mahtavan senior-vuoden kaikilla senioreiden aktiviteeteilla! Niiden tän hetkinen vaihtari on myös senior, joten ainakin mulla on hyvät mahikset. :D

Olisin ihan valmis lähtemään vaikka huomenna, mutta päiviä mittarissa on vielä yli 150... Odottavan aika on pitkä, mutta olen varma, että lähdön hetkellä tuntuu, kun olisin vasta edellispäivänä istunut tällä kotoisalla tietokonetuolillani kirjoittamassa tätäkin tekstiä.

Mutta tällänen pikapostaus tällä kertaa! Ihmeempiä en oo tässä puuhannut. Toi keväinen ilma on kyllä ollut ihana ja oon saanut siitä niin paljon uutta puhtia! 

CA DREAMS

I want to...

Nähdä auringonlaskun Los Angelesissa

Shoppailla San DIegossa

Lähteä roadtripille

Käydä mexicolaisella rannalla

Kokea school spiritin homecomingissa

Syödä s'moreseja

Surffata

Ruskettua

Katsella Vegasin valoja ilmasta käsin

ja ylipäätään...

ME, EXCHANGE STUDENT?

Ajattelin, että tässä vaiheessa on hyvä laittaa tää kliseinen postaus, joka jokaisen vaihtarin blogiin jossain vaiheessa ilmestyy. :--) 

Miksi haluan vaihtoon?

Miksi en haluaisi? Onko olemassa parempaa tapaa päästä sisään vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, kuin elämällä osana sitä?  Haluan oppia englantia, haluan itsenäistyä, haluan haastaa itseni johonkin, mihin ei ihan jokainen pysty ja testata rajojani. Ennenkaikkea haluan unohtumattomia kokemuksia ja uusia ystäviä eri puolilta maailmaa.

Miksi juuri USA?

En oikeastaan missään vaiheessa edes harkinnut muita maita. Mietin kyllä Australiaa, mutta se jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle. USA:an houkuttelee etenkin englannin kieli, amerikkalainen kulttuuri, jossa kaikki on suurempaa, ja myönnettäköön, että myös shoppailumahdollisuudet ja jenkkihinnat kiinnostavat. :D

Milloin sain idean lähteä vaihtoon?

Mulla ei oikeastaan oo hajuakaan, milloin tää idea varsinaisesti syttyi mun päässäni, kun mummi on tosiaan työskennellyt Suomeen tulevien vaihtarien kanssa jo kauan ennen, kun synnyin. Idea on siis muhinut jossain aivojen takalohkossa lähemmäs 17 vuotta. Pari vuotta sitten, kun se alkoi tulla ajankohtaiseksi, aloin lukea vaihtariblogeja ja olin heti ihan, että tottakai mä lähen. Muutin kyllä mun mieltä jossain vaiheessa, kun ajatus kaiken tutun ja turvallisen jättämisestä ahdisti liikaa. Sitten sisäistin ajatuksen siitä, että vaihtovuosi antaa mulle aina enemmän, kun ottaa. Eihän mulla ole mitään hävittävää. 

HAKUPAKETTI on yhtä lappusta vaille valmis ja viimestään ensi viikolla raapustan sen päälle osoitteen ja lähetän sen kohti vastaanottavan järjestöni Assen länsirannikon toimistoa.

Ja hei mun oli kans IHAN_PAKKO laittaa tää kuva :DDD #vaihtarit

TÄNÄ VUONNA

1.Tammikuuta. Itseasiassa nyt jo 2.tammikuuta, kun kello näyttää 00:50. Nyt voin virallisesti kertoa kaikille lähteväni TÄNÄ vuonna vaihtoon, ei enää ensi vuoden syksyllä vaan TÄNÄ vuonna. Haha melkeen kun oisin lähössä jo ens viikolla. Ehkä voisin vähän alkaa hillitä mun innostusta tai tulee pitkä odotus. :DD Tää on nyt hienoin ja ainoa rakettikuva, joka mun kameraan tarttu. Pahoittelen, lupaan tsempata ens vuonna!!

Uudenvuoden päädyin viettämään ihan vain Helsingin keskustassa kävellen. Saatettiin kyllä yhes vaiheessa eksyä Paloheinäänkin, kun ei siihen aikaan ollut vielä mitään tekemistä. Pidettiin kuitenkin huoli, että oltiin hyvissä ajoin ennen 00:00 takasin Helsingissä. Tehtiin pikavisiitti mäkkäriin ja ilmeisesti mentiin sittenkin liian myöhään Senaatintorille, joka oli place-to-be. :D

Meiän matka päätty sitte tähän kadulle, koska ihmisiä oli yksinkertasesti niin paljon. Ei-Helsinkiläisille tiedoksi, että tästä olisi matkaa ollut vielä varmaan lähemmäs 200 metriä. :DD Keskustan raketeista en loppujenlopuksi nähnyt sitten yhtäkään, mutta mulla oli silti tosi kiva ilta :)! 

PS. mä lähen tänä vuonna usaan !!!!!!!

INTERVIEW & HEALTH CHECK

Noniin oon super innoissani, kun asiat alkaa pikkuhiljaa etenemään. Oon tosi kärsimätön persoona ja haluun aina hoitaa kaiken alta pois nyt ja heti, ettei mikään vaan jää viimehetken paniikissa hoidettavaksi. :D

...

 Eilinen olikin yhtä juoksemista! 7:50 aamulla olin jo terveyskeskuksessa jonottamassa poliorokotetta. Tosiaan se on poistunut Suomessa rokotusohjelmasta, joten mulla se ei ollut enää voimassa. Sitten äiti heitti mut kouluun, niin etten missannut kuin ekan tunnin.

...

 Koulun jälkeen menin keskustan Mehiläiseen terveystarkastukseen. Hyvä, että menin nyt jo, koska multa puuttuu B-hepatiitti rokote! Niitä on siis kolme ja ne otetaan niin, että ekan rokotekerran jälkeen odotetaan kuukausi toista rokotetta ja toisen kerran jälkeen 6 kuukautta kolmatta. Olisi siis voinut tulla kiire, jos vaikka keväällä olisin vasta mennyt. Sain sitten reseptin rokotteeseen, joka piti itse hakea apteekista. Ensi viikolla olisi tarkotus mennä kouluterkkarille pistettäväksi.

 Tarkastukseen vein järjestöltä saadun health certificationin, jota lääkäri sitten täytti. Mulle oli annettu 15min aika, joka oli liian lyhyt, joten jos olette tällästä varaamassa, niin pyytäkää puolen tunnin aikaa! Onneksi lääkäri kuitenkin suostui sen tekemään, vaikka aikaa loppuen lopuksi kului 25 minuuttia. :D

...

Illalla menin mummin luo jännittämään siellä pidettävää haastattelua. En tiedä, miksi se on vasta tässä vaiheessa, koska mut on tietääkseni jo hyväksytty ohjelmaan. :D Joka tapauksessa jännitin sitä suhteellisen paljon, joka kuitenkin osottautui tosi turhaksi. Se oli ainakin mun mielestä rento, eikä todellakaan turhan vakava tilanne. Paras tapa valmistautua on vain yrittää rauhoittaa itsensä ja ehkä miettiä vastaukset niihin tavallisimpiin kysymyksiin; miksi haluat lähteä ja miksi sinut pitäisi valita. Valmistaudu myös kertomaan itsestäsi. Mieti hyvät ja huonot puolesi valmiiksi. JA ennen kaikkea, muista olla oma itsesi. Siinä kuitenkin juteltiin melkein tunti vuorotellen suomeksi ja englanniksi. Haastattelija huomaa viimeistään vartin kohdalla, jos et ole aito. Valehtelu on varmasti myös kohtalokasta, sillä hermostuksissaan sitä voi puhua itsensä pussiin. Mielummin kerrot reippaasti myös ne huonot puolet itsestäsi. Sehän auttaa myös haastattelijaa löytämään sinulle parhaiten sopivan perheen.

APPLICATION

Noniiiin... Pitkän odotuksen jälkeen jotain on alkanut tapahtua!
Sähköpostiini on siis kilahtanut hakupaketti. Aloin innolla täyttämään sitä samantien, mut sit tajusin etten oo muistanu tallentaa välissa ja se katos. :D
Oon positiivisesti yllättynyt, sillä pelkäsin, että niitä papereita täytetään sivukaupalla! Mulle siis tuli se itse hakulomake, johon merkkaan henkilötiedot, kielitaidon ja sitte perus nää "miksi haluat vaihto-oppilaaksi" jne. Koko hakemus on tietenkin englanniksi. Sitten on terveystodistus, joka pitää käydä lääkärillä täytättämässä. Ajattelin huomenna saada aikaiseksi soittaa ja varata ajan terveystarkastukseen. Ja ymmärrettävästi sieltä löytyy ohjelmasopimus, sekä pitkä lista sääntöjä. Yhteensä kuitenkin vain 4 word-tiedostoa.
Sitten mun pitää ruveta tekemään viisumihakemusta netissä ja käydä viisumihaastattelussa lähetystössä. Se kestää kai puol tuntia, kuumottavaa! :D Tarviin vissiin myös uuden passin.
Oon nii onnellinen! :)

Sain vihdoinki aikaseks ladata kännykän kuvat koneelle! (siis varmaan yli vuoden jälkeen) Joten enjoy :D

Läski

#fitness (wnb)

Hei eks mul oikeesti oo ku ruokakuvia :-DDD Kertoo jotain musta..

Oi mul on niin ikävä kesää <3

Fiskars

Budapest oli hukee!

Weekend

Kauppatorilta

I Sverige

Eiköhän nää saa nyt riittää, ettei tuu hirveetä kuvaspämmiä! :-D

Tsaude!