Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkkejä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkkejä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

My tips

Viime keväänä näihin aikoihin aloin olemaan lähdöstä niin täpinöissäni, että luin tän kaltasia postauksia aina kun vaan löysin. Usein myös keskellä yötä haha. Joten olkaa hyvä :--)
  Laitan tähän nyt juttuja, jotka olisi ollut kiva sisäistää ja omaksua ennen kun ne sitten olikin osa arkipäivää. Monet näistä on sellasia mistä jo  lähtövalmennuksessa jauhetaan, mutta ei niitä oikeesti sillon vielä niin ajatellut.

Pakkaaminen

- Älä pakkaa liikaa, mutta älä myöskään liian vähän. Itsellä kesti varmaan kaksi viikkoa ennen kun pääsin ekaa kertaa oikeesti shoppailemaan (ja sillonki unohin rahat kotiin XD) Kaikki sanoo, että pakkaa mahdollisimman vähän, mutta henk.koht oon onnellinen, että oli tarpeeks vaatetta mukana. Trust me, ette halua kysyä ekana tai tokana aamuna, jos perhe vois viesdä sut shoppailemaan. Ottakaa myös hammasharja ja -tahna, shamppoo ja hoitoaine yms. jutut, joita tulette tarviimaan ekoina päivinä. Ne ei kuitenkaan vie tilaa takasin tullessa, kun ei niitä todennäkösesti enää vuoden käytön jälkeen enää kukaan tarvitse.

- Muistakaa adapterit! Ja lentokoneessa haluutte, että teillä riittää akku, joten ostakaa ehdottomasti power bank. Tehkää se myös turvallisuussyistä, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu esimerkiks jatkolentojen kanssa, ja hätätilanteessa haluutte varmasti pystyä soittamaan aluevalvojalle tms.
Ja hei jatkojohto on paras juttu mitä pakkasin, koska mulla on vaan kaks adapteria, mutta tälläsellä sain monta pistorasiaa:


Elämä kohdemaassa:

- Ole utelias, ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Jos perhe haluaa viedä sut museoon, niin mene,koska todennäkösesti et sinne enää koskaan pääse.

- Hyväksy jo etukäteen se, että ei elämä täälläkään oo mitään ruusumatoilla pomppimista. On hyvin mahdollista, että et asu Mall of American tai Venice Beachin vieressä, ja lähimpään Starbucksiin tarviit autokyydin. Kaikki tulee olemaan tosi outoa ja tosi ärsyttävääkin, mutta kyllä siihen tottuu, ja lopulta jopa rakastuu.

- Hyväksy myös koti-ikävä. Mulle sellasta ei mitenkään hirveen pahana (ainakaan vielä) oo tullut, mutta kyllä se siellä silti on. Koita vaan tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, niin kyllä se unohtuu. 

- Liity johonkin School Activityyn. Mulla oli ollut jo yhet treenit ennen ekaa koulupäivää, joten mulla oli myös lunch-seuraa alusta asti. Jos et halua tehdä sporttia, niin liity klubeihin. Noi on paras ja helpoin tapa saada kavereita, ja tuut todellakin tuntemaan olosi yksinäiseks sillontällön, joten en voi kun korostaa koulutoimintaan osallistumisen merkitystä.

- Varaudu siihen, että joitain ei vaan kiinnosta. Kun koti-ikävä on kaikkein pahin, niin mikään ei loukkaa enempää, kun jonkun idioottimainen kommentti siitä, kuinka USA on maailman ainoa korkean elintason ja sivistyksen maa ja luulo siitä, että sä saavuit sinne jostain metsästä ja katot ihan ihmeissäs kun ihmisillä on iphoneja ja autoja (joita et oo siis koskaan elämässäs nähnyt). 

- Älä suutu tyhmistä kysymyksistä. Ne ei kysy niitä ilkeyttään, ne ei vaan oikeesti tiedä mitä jenkkien ulkopuolelta löytyy. Ja täälläpäin ei muuten ymmärretä sarkasmia melkeen ollenkaan. Eli jos vastaat jollekin, että ei, meillä ei ole vessanpyttyjä, niin mitä todennäkösemmin ne uskoo sua ja kertoo sen eteenpäin, niin että kohta koko koulu tosissaan luulee, että meillä ei niitä ole.

- Amerikka on ainoa millä on merkitystä -asenne on ihan hemmetin ärsyttävä. Nää sanoo kirkkain silmin, että Pariisi on New Yorkin vieressä ja Lontoo on samalla suunnalla. Ei se, että ne ei tiedä vaan se, että niitä ei tosiaan ees kiinnosta oppia. Ne asuu jo Jenkeissä, miks niiden pitäis tietää mitään tai matkustaa minnekään. Yks tyttö sano mulle, että se haluis lähteä vaihtoon, mutta se ei tiedä minne se vois mennä, kun se on jo Amerikassa (???) logiikka... Nyt oon jo oppinu nauramaan näiden tietämättömyydelle, mutta mä koin sen kyllä yhessä vaiheessa TOSI ärsyttävänä.

- Älkää stressatko liikaa koulusta. Mut laitettiin tän alueen vaikeimpaan kouluun, joka tosiaan ärsyttää. Jos jotain mun vuodesta kadun, niin kaikkea sitä stressiä, jonka pistin kouluhommiin. Täällä pitää tehdä kovasti töitä saadakseen ees B:n, mutta tää on kuitenkin mun ainoa vaihtovuosi (josta en edes saa yhtään kurssia hyväksluettua...). Eli yrittäkää parhaanne olla stressaamatta. Pitäkää ne numerot tarpeeks hyvinä, että ette joudu kotiin ja saatte osallistua koulun retkille, promiin, sportteihin jne. mutta se riittää paremmin kun hyvin.

- Älkää olko "nirsoja" kavereitten suhteen. Meinasin aluks torjua mun tänhetkisen parhaan kaverin, koska olin tyhmä. Ihan sama kuka teille tulee juttelee niin olkaa mukavia, juorut leviää tosi nopeesti ja saatte tylyn ja ylimielisen maineen. Täällä ei oo samanlaista "arvojärjestystä" kun Suomessa, jos oot cheerleader, et silti voi tosiaankaa olla ilkee shakkikerholaiselle. Tai voit mutta sitä katotaan tosi kieroon.

- Hymyile paljon. Haluut ihmisten ajattelevan, että oot mukava ja helposti lähestyttävä. Itsehän en niin hirveesti aluks hymyilly ja sain jo pari vihaajaakin hahhh. Oon kuulemma tönässyt erästä tyttöä ja sit kattonu vihasesfi. Itsehän en ees muista koko tapahtumaa, mutta todennäkösesti yritin vaan katsoa sitä sillee  "ups sori". Mutta niin tästä on jo varmaan puol vuotta ja tää tyttö on vieläkin niin vihanen, että se rupes kertomaan mun kaverille, kuinka paljon se vihaa mua(???). Mä koen koko jutun lähinnä hauskana, koska mullehan se ei koskaan oo ees sanonu sanaakaan. :---D Anyways oon tosissani, hymyilkää!

- Nää rakastaa draamaa. Ihan sama miten paljon yrität olla sanomatta kenestäkään mitään pahaa tai olla osallistumatta minkäänlaiseen turhaan dramatiikkaan, niin tuut aivan varmasti kuulemaan juoruja itestäs. Ainakin jos sulla on tarpeeks läheisiä kavereita, jotka kertoo ne sulle. Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että täällä on ihan sama mitä teet, kaikki ei ikinä tuu tykkäämään susta. Suurin osa on kuitenki tosi kiinnostuneita!

- Aika kuluu tosi nopeesti. Joskus marraskuussa tuntuu, että et koskaan pääse kotiin, mutta trust me, huhtikuussa  tuut miettimään että missä vaiheessa kuudesta kuukaudesta tuli kaksi.
Joten nauttikaa kaikesta, kokeilkaa uusia juttuja ja pitäkää silmät auki automatkoilla. Ainakin Calin vuoret ja muut maisemat on uskomattoman kauniita!!
Ottakaa tästä maistiaisia, nää kuvat on Oceanside Beachilta:

























tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kirje vaihto-oppilaalle

Selasin facebookkia ja löysin "kirjeen vaihto-oppilaalle". Se kuvasti tätä tunteiden vuoristorataa niin hyvin että vapaasti suomensin sen tähän alle. Jos mietit vaihtoa ensi vuodelle, lue tämä. Linkki englanninkieliseen versioon on tässä.






Aloitetaan tämä näin: missäpäin maailmaa oletkaan, en voisi olla sinusta ylpeämpi. Vaihtovuosi on miljoona vikaa kertaa, ja miljoonat jäähyväiset. Vaihtovuosi on miljoonia tunteita.

Usein sanotaan, että vaihto on koko elämä yhdessä vuodessa, itse ajattelen toisin. Aika, jonka vietät ulkomailla, tulee aina olemaan siellä. Se ei koskaan lähde sinusta. Kasvat persoonallisesti ja henkisesti. Ja se pysyy sinussa. Sitä voi kuvailla elämän muuttumisena.

Missä tilanteessa elämää oletkaan; oletpa entinen vaihtari, iloinen tai surullinen vaihtari, tai vaihtari, joka päätti jättää leikin kesken, kun odotukset eivät vastanneetkaab todellisuutta. Ihan sama mikä olet, olet yksi maailman rohkeimmista ihmisistä. Ole ylpeä itsestäsi!

Jätit kaiken tutun taaksesi. Perheen, ystävän, ympäristön, ruoan, koulun ja kaikki muut mieleen tulevat asiat.

Päivä jona lähdin, särki sydämeni. Se särki vanhempieni ja veljeni sydämet. Sinä päivänä tapasin paljon itkeviä ihmisiä. Eikä se ollut vain minä, olen varma että sinäkin olit siinä tilanteessa.

Istuimme lentokoneeseen täynnä ihmisiä, joita emme olleet koskaan tavanneet, mennäksemme paikkaan, jossa emme olleet koskaan käyneet. Muutimme taloon, jonka ihmisiä kutsuttiin perheeksemme vaikka meillä ei ollut heihin minkäänlaisia siteitä. Seuraavana aamuna heräsimme sängystä, tai jopa huoneesta, joka ei näyttänyt omaltamme. Istuimme uuden perheemme kanssa olohuoneessa ymmärtämättä sanaakaan, sillä he puhuivat niin nopeasti, heidän aksenttinsa on erilainen, tai ehkä englantisi ei ollutkaan niin hyvää kuin luulit. Ensimmäinen koulupäivä ja hämmennys kaikista niistä uusista ihmisistä ja tilanteista. Ruokalassa seisominen ilman ketään, kenen kanssa istua. Arkeen tottuminen ja kova yritys löytää ystäviä, tai edes ihmisiä, jotka ymmärtäisivät. Sängyssä makaaminen kotia kaivaten, niin paljon, että sydämesi särkyy jälleen.

Me kaikki kävimme läpi tilanteita, joita jotkut kutsuisivat omaksi persoonalliseksi helvetikseen, mutta me selviydyimme, meistä tuli vahvempia. Se muutti elämänkatsomustamme, mielipiteitämme ja vaikutti siihen, mitä nykyään olemme. Kaikki ne tilanteet saivat meidät arvostamaan sitä, mitä meillä on. Ne vahvistivat sidettäni perheeseeni.

Mutta muistathan myös kaikki ne kerrat, kun et olisi voinut olla yhtään onnellisempi: Kun tapasit uuden perheesi ensi kertaa, superjännittyneenä! Ensimmäinen koulupäivä, tai jenkkifutispeli. Kaikki pep rallyt. Ensimmäinen kertasi Taco Bellissä. Ensimmäinen kerta, kun tajusit olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ensimmäinen kerta kun tunsit että uusi perheesi rakastaa sinua, kun he näkevät ja kohtelevat sinua kuin omaa lastaan. Se päivä kun vihdoin tutustuit siihen söpöön tyttöön tai poikaan. Päivä, kun tutustuit ihmiseen, josta myöhemmin tuli paras ystäväsi. Päivä jolloin liityit koulun kerhoon tai urheilujoukkueeseen. Päivä kun opit arvostamaan Netflixiä.

Vaihtovuosi on kuin vuoristorata. Se menee ylös ja alas. Toisinaan lujempaa. Teillä jokaisella on omanne. Joillekin vaihto on heidän unelmiensa elämää, toisille huonompaa, kuin elämä kotimaassa, ja toisille melko lailla samaa. Missä ikinä oletkaan, se on sinun käsissäsi.

Rohkeus on kaikki mitä tarvitset, aika kuluu niin nopeasti. Älä jää jumiin muistoihin ja unelmiin. Tee ajastasi niin hyvä kuin mahdollisesti voit, älä odota liian kauaa.


Lots of Love.