Selasin facebookkia ja löysin "kirjeen vaihto-oppilaalle". Se kuvasti tätä tunteiden vuoristorataa niin hyvin että vapaasti suomensin sen tähän alle. Jos mietit vaihtoa ensi vuodelle, lue tämä. Linkki englanninkieliseen versioon on tässä.
Aloitetaan tämä näin: missäpäin maailmaa oletkaan, en voisi olla sinusta ylpeämpi. Vaihtovuosi on miljoona vikaa kertaa, ja miljoonat jäähyväiset. Vaihtovuosi on miljoonia tunteita.
Usein sanotaan, että vaihto on koko elämä yhdessä vuodessa, itse ajattelen toisin. Aika, jonka vietät ulkomailla, tulee aina olemaan siellä. Se ei koskaan lähde sinusta. Kasvat persoonallisesti ja henkisesti. Ja se pysyy sinussa. Sitä voi kuvailla elämän muuttumisena.
Missä tilanteessa elämää oletkaan; oletpa entinen vaihtari, iloinen tai surullinen vaihtari, tai vaihtari, joka päätti jättää leikin kesken, kun odotukset eivät vastanneetkaab todellisuutta. Ihan sama mikä olet, olet yksi maailman rohkeimmista ihmisistä. Ole ylpeä itsestäsi!
Jätit kaiken tutun taaksesi. Perheen, ystävän, ympäristön, ruoan, koulun ja kaikki muut mieleen tulevat asiat.
Päivä jona lähdin, särki sydämeni. Se särki vanhempieni ja veljeni sydämet. Sinä päivänä tapasin paljon itkeviä ihmisiä. Eikä se ollut vain minä, olen varma että sinäkin olit siinä tilanteessa.
Istuimme lentokoneeseen täynnä ihmisiä, joita emme olleet koskaan tavanneet, mennäksemme paikkaan, jossa emme olleet koskaan käyneet. Muutimme taloon, jonka ihmisiä kutsuttiin perheeksemme vaikka meillä ei ollut heihin minkäänlaisia siteitä. Seuraavana aamuna heräsimme sängystä, tai jopa huoneesta, joka ei näyttänyt omaltamme. Istuimme uuden perheemme kanssa olohuoneessa ymmärtämättä sanaakaan, sillä he puhuivat niin nopeasti, heidän aksenttinsa on erilainen, tai ehkä englantisi ei ollutkaan niin hyvää kuin luulit. Ensimmäinen koulupäivä ja hämmennys kaikista niistä uusista ihmisistä ja tilanteista. Ruokalassa seisominen ilman ketään, kenen kanssa istua. Arkeen tottuminen ja kova yritys löytää ystäviä, tai edes ihmisiä, jotka ymmärtäisivät. Sängyssä makaaminen kotia kaivaten, niin paljon, että sydämesi särkyy jälleen.
Me kaikki kävimme läpi tilanteita, joita jotkut kutsuisivat omaksi persoonalliseksi helvetikseen, mutta me selviydyimme, meistä tuli vahvempia. Se muutti elämänkatsomustamme, mielipiteitämme ja vaikutti siihen, mitä nykyään olemme. Kaikki ne tilanteet saivat meidät arvostamaan sitä, mitä meillä on. Ne vahvistivat sidettäni perheeseeni.
Mutta muistathan myös kaikki ne kerrat, kun et olisi voinut olla yhtään onnellisempi: Kun tapasit uuden perheesi ensi kertaa, superjännittyneenä! Ensimmäinen koulupäivä, tai jenkkifutispeli. Kaikki pep rallyt. Ensimmäinen kertasi Taco Bellissä. Ensimmäinen kerta, kun tajusit olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ensimmäinen kerta kun tunsit että uusi perheesi rakastaa sinua, kun he näkevät ja kohtelevat sinua kuin omaa lastaan. Se päivä kun vihdoin tutustuit siihen söpöön tyttöön tai poikaan. Päivä, kun tutustuit ihmiseen, josta myöhemmin tuli paras ystäväsi. Päivä jolloin liityit koulun kerhoon tai urheilujoukkueeseen. Päivä kun opit arvostamaan Netflixiä.
Vaihtovuosi on kuin vuoristorata. Se menee ylös ja alas. Toisinaan lujempaa. Teillä jokaisella on omanne. Joillekin vaihto on heidän unelmiensa elämää, toisille huonompaa, kuin elämä kotimaassa, ja toisille melko lailla samaa. Missä ikinä oletkaan, se on sinun käsissäsi.
Rohkeus on kaikki mitä tarvitset, aika kuluu niin nopeasti. Älä jää jumiin muistoihin ja unelmiin. Tee ajastasi niin hyvä kuin mahdollisesti voit, älä odota liian kauaa.
Lots of Love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti