GREECE

Moikka taas!

Tän postauksen aiheena on jo lupailemani Kreikan matka. 

Oltiin siis perheen kanssa Zakynthoksen saarella viime viikko ja kivaa oli.

Hello again! The subject of this post is the trip to Greece we made with my family. We spent a week on Zakynthos Island and had a lot of fun.

Tässä meidän ihana hotelli.

Our lovely hotel

Jotta tää olis varmasti vaihtariblogi niin kattokaa mun USA- flipfloppeja. Haha ei vaan kattokaa miten kirkasta toi vesi oli! Ja se jatku tollasena ihan sinne syvälle asti.

This blog was supposed to be about my exchange year so look at my USA-flipflops. Just kidding, look at the water. It was so clear and it kept looking like that even in the deep.

Mä siinä vaan

Just me

Käytiin yhellä majakalla josta aukes sitten ehkä hienoin näkymä koskaan.

We visited a lighthouse where we saw the prettiest view I've probably ever seen.

Maailman (?) suurin Kreikan lippu. Tää kuva huijaa, se oli oikeesti valtava.

The world's (?)  biggest Greece flag. This photo doesn't show the whole truth, it was huge.

Pakollinen hotelliselfie mun "rusketuksesta".

Definetly necessary hotel selfie of my "tan".

Zakynthoksen saaren pääkaupunki Zante.

Zante, the capital of Zakynthos.

Kreikassa ainakin huomasi miten paljon lehdet liiottelee tota "kriisiä". Mistään en koko viikon aikana huomannut, että Kreikka olisi talousvaikeuksissa. Ehkä tää oli mulle jopa pieni opetus mediakriittisyydestä.

In Greece I definetly noticed how much the media speculates about their financial "crisis". I didn't see a sign of financial issues the whole week. Maybe this even taught me a little lesson about being a bit critical for what I read on internet.


Ja sitten vähän vaihtoasioita. Lähtöön on tällä hetkellä reilu neljä viikkoa ja fiilikset on heittänyt ihan kuperkeikkaa. Vielä viime postauksen aikoihin halusin niin paljon ees pari lisäviikkoa Suomessa, mutta nyt en malta oottaa, että pääsen lähtemään. Vieläkin pitäs ehtiä tekemään hirveesti kaikkea. Varsinkin, kun oon seuraavat kaks viikkoa töissä ja varmaan puolet kesäsuunnitelmista on toteuttamatta. En tiiä jaksanko pitää ees läksiäisiä, kun siitäkin pitäis sitten jollain tasolla stressata. Ehkä vaan nään kavereita ihan muuten mahollisimman paljon. 33 päivää jäljellä ja musta tuntuu, että nyt mä oon valmis lähtemään. Oon kai vihdoinkin sisäistänyt koko homman ja kysyn koko ajan äitiltä millon saan alkaa pakkaamaan. Jostain syystä mua ei enää oikeen ees pelota mutta hyvä näin. Fiilikset on nyt pelkkää positiivista. :)

And a little bit of exchange stuff. I have 4 and half weeks left in Finland and I feel like I'm so ready to go already. Of course I still have so many things to do here before I leave. About a half of my plans are still just plans and the next 2 weeks I will be working. I don't know if I'm too lazy to have a farewell party because that kind of stuff always causes stress. (Renting a place, cleaning, foods etc.) Maybe I'll just see my friends some other way. I feel like I have finally internalized the whole year abroad- thing. I feel like I'm finally good to go and I just keep asking my mom when can I start packing. For some reason I'm not even any kind of scared anymore and it's great. My feelings are all positive. :)

50

Kello on 2:09 yöllä ja tajusin just jotakin......

 Gosh mä vihaan itteäni näistä klisee "minne mun aika on lentänyt"- postauksista. Mua melkeen nolottaa jankuttaa sitä kokoajan, mutta justhan mä vasta kirjotin ton 100 päivää postauksen. Puolet mun ajasta on jo mennyt! PUOLET. Siitä kun oli jäljellä 200 päivää tuntuu olevan pari kuukautta. Kolme neljäsosaa niistä 200 päivästä on nyt jo takana. 50 lyhyttä päivää edessä.

Yks juttu mitä tuun varmasti kaipaamaan Suomesta on nää upeat auringonlaskut meren rannalla. Vielä enemmän tuun kaipaamaan auringonnousuja samassa paikassa. Mitä mä oon käsittänyt niin jenkeissä nuorten elämä on kaukana siitä vapaudesta mihin suomalaiset on tottuneet. En usko, että tulee montaa aamuneljän aikaista mäkkireissua tai rantayötä vietettyä. 

(sori nanna :* )

Maassa kuitenkin ehdottomasti maan tavalla. Ei se sääntöjen noudattaminen tule mulle mikään ongelma olemaan. Not better, not worse, just different. Vai miten se menikään?

Mietin muutenkin ihan hirveesti tälläsiä pikkujuttuja. Niitä pieniä asioita jotka tekee arjesta täysin erilaisen. Käytäväpassit koulussa, dress coden mukaiset vaatteet, osaanko mä olla host-perheessä kuin kotonani, voinko ottaa ruokaa jääkaapista ja nostaa jalat sohvalle? 

Vaikka tottakai oon edelleen ihan täpinöissäni lähtemään niin nyt on oikeestaan ekan kerran kokonaan kadonnut se "voisin lähteä vaikka heti" fiilis. Päivät vähenee niin vauhdilla, että  haluan vaan nauttia mun lyhyestä Suomi-ajasta jäljellä. Haluan ehtiä tekemään kaiken, mitä oon suunnitellut, vaikka järkikin sanoo ettei se tuu onnistumaan. Vasta nyt voin ihan _oikeasti_ sanoo, että mua jännittää. Tää on tosi hassu tunne josta voisin kirjottaa sivukaupalla, enkä silti saisi sitä selitettyä niin kuin haluan. Tavallaan tuntuu, että pitää elää koko elämä nyt loppuun. Voisin koittaa kuvailla tätä vaikka niin, että olet oman elämäsi viimeisimmässä tuotantokaudessa ja katsonut sen juuri loppuun. Katsomisen puutteessa päätät painaa pause nappia ja vaihtaa toiselle kanavalle. Toiselta kanavalta tulee viidennen tuotantokauden 13. jakso sarjasta jota et ole koskaan seurannut. Jäät koukkuun, vaikka et ymmärrä mitään, katsot viitoskauden loppuun, koet sen tyhjyyden hetken, kun ei ole mitään katsottavaa ja palaat takaisin pausella olevaan sarjaasi (aka omaan elämääsi). Oma elämäsi on tällä välin mennyt yhden kauden eteenpäin ja vanhat jaksot eivät enää näy missään. Joudut aloittamaan jälleen uudesta kohdasta. Vaihtomaahan jättämästäsi sarjasta alkaa kuitenkin pian tulla uusia, parempia jaksoja, mutta kun yrität painaa play saat vain ilmoituksen "this episode is not available in your country."

(Kaikki tää negistely saa kuulostamaan, etten haluaisi lähteä, ei oo kyse siitä. Mun oli vaan pakko purkaa ajatukset jonnekkin. Kuitenkin aika iso elämänmuutos kyseessä ja kai se olis vaan outoa jos mua ei pelottais, stressais ja jopa ahdistais se vähän. Kyllä mä haluan lähteä ja odotan mun uutta jenkkielämää kuin kuuta nousevaa.)

Antakaa anteeksi tällänen tosi outo tv-sarja vertaus hahah. Näin nyt kello 2:42 yöllä väsyneet aivot ei saaneet aikaan mitään fiksumpaa ja oon kai katellu nyt liikaa sarjoja. Kertokaa mulle muut vaihtarit kuulostaako tää yhtään samalta, kun teidän mietteet, vai onks tää vaan mä ja mun typerä pää. Antakaa anteeksi myös tämä puhelinpostaus ja maholliset kirjotusvirheet, jotka tottakai yritän karsia.

<3

SUNNY BEACH

Kesä on nyt virallisesti alotettu ja lukion ykkösvuosi saatu (riittävän) hyvillä arvosanoilla pakettiin. Kesäloman ekan viikon olin tosi kiireinen ja joka päivä oli jotain ohjelmaa. Tokalla viikolla hypättiinkin lentokoneeseen ja suunnattiin kohti Sunny Beachia, Bulgariassa. Kaiken tän sähellyksen keskellä oli älyttömän ihanaa päästä hetkeksi rentoutumaan ja luvan kanssa jättää kaikki ylimääräinen stressi Suomeen. Matka oli oikein onnistunut ja Sunny Beach oli paikkana tosi kiva, vaikkakin tosi teennäinen ja selvästi pelkästään turisteja varten rakennettu. Kuitenkin noissa turistirysissä on mun mielestä ihan oma hauska tunnelmansa.

Ekan illan maisemat hotellin parvekkeelta

Tässä paikassa oisin halunnu käydä koko loman ajan, mutta en sitten ehtinytkään. Ens kerralla sitten.

Sozopolin vanha kaupunki. Noi mummo ja pappa oli jotenkin tosi söpöjä kun istu tossa tolleen. Relationship goals maybe. <3

Vähän jäätä hellepäivään

Vikana päivänä Sunny Beachilla tein ehkä siisteimmän jutun ikinä!

Parasailing:

Siis toi oli ehkä koko loman siistein juttu. Löysin vikana päivänä mun lompakosta lisää rahaa, joka oli pakko käyttää koska rahanvaihdossa aina menettää jonkun verran vaihtokuluja. En halunnut enää vaatteita ja mua ihan oikeesti ärsytti se raha (tätä ei tapahu usein XDD). Kun tuntuis niin tyhmältä tuhlata se raha väkisin johonkin, mitä ei koskaan tarvitse. Sitten sain idean mennä tollaseen ja se kokemus oli niin paljon siistimpi kun yhetkään vaatteet! Sitä fiilistä ei voi selittää, kun tuntee miten kovaa tuuli nykäsee tosta varjosta ja parissa sekunnissa oot jo talojen yläpuolella ja pelkkää ilmaa jalkojen alla! Suosittelen!

Tosin muistakaa aurinkorasva.... No tanning goals here

Lentokentällä oli tosi kaunis aurigonlasku. En millään olisi halunnut Suomeen ja tähän sateeseen. Tosin kolmen viikon päästä jälleen suuntana Helsinki-Vantaa ja Kreikka. Lennetään ensin Ateenaan ja sieltä Zakynthoksen saarelle. Tää kesä on alkanut ihan mahtavasti. Voisin varmaan sanoa, että mun elämän parhaalta kesältä vaikuttaa tähän mennessä ja edessäpäin on tulossa vielä hauskempaa. Oon suunnitellut mun kaverien kanssa täksi kesäksi vaikka mitä roadtripeistä telttailuun ja yöuinteihin. Tuntuu, että mulla ei edes aika riitä kaikkeen. 

Musta tuntuu näitä vaihtariblogeja selailleena, että melkeen kaikilla vaihtareilla on tää lähtöä edeltävä kesä ollut ihan uskomaton ja sitten lähtiessä turhauttaa jättää taakseen "täydellinen" elämä. Mulla on vähän samoja fiiliksiä, mutta toisaalta koitan olla realisti: kesällä elämä on aina hauskempaa. Tuskin ne marraskuun loska-ajat yhtään makeammilta maistuisivat, vaikka en lähtisikään. Vaihtoon lähdetään kuitenkin alkusyksystä ja samoihin aikoihin myös Suomielämän loistokkuus alkaa koulujen alun myötä hiipua. Yritän pitää sen mielessä.

Mun vaihtoprosessin paperisota alkaa ilmeisesti olemaan jo loppusuoralla. Ainakin toivottavasti hahah. Ennen Bulgarian matkaa täytin vielä netissä viisumihakemuksen ja tänään olin USA:n suurlähetystössä viisumihaastattelussa. Se hakemus oli kyllä oikeesti tosi outo ja tuli heti mieleen et vain jenkeissä noin, kun kysymykset oli luokkaa: "Oletko terroristi tai avustatko terroristeja?". 

Se haastattelu oli ilmeisesti enemmänkin muodollisuus. Vein sinne viisumikuvan ja annoin sormenjäljet. Multa kysyttiin tasan kaksi kysymystä: "Opiskeletko Imperial High Schoolissa" ja täsmentävänä kysymyksenä "Yhden kouluvuoden?". Ton jälkeen sain mennä. Mun englannin puhuminen koko tapaamisen ajan oli siinä, että sanoin kaksi kertaa yes ja kerran thanks.  Viisumin pitäis tulla about viikon sisällä postissa. Älkää siis turhaan stressatko tosta. :)

Ei mulla tällä kertaa muuta. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu niin postaan teille seuraavana kerran meidän Kreikan matkasta.

See you!

LÄHTÖVALMENNUS

80 päivää lähtöön ja mulla oli sopivasti tän merkkipaalun (heh) kunniaksi tänään lähtövalmennus/orientaatio! Huh, tuli niin paljon tietoa, että pää on ihan pyörällä ja tää kirjottaminenkin tuottaa pienimuotosta tuskaa. Koeviikko onneksi loppui tänään niin yksi stressinaihe vähemmän. Mulla ja muilla vaihtareilla on huomenna vapaapäivä, koska muu koulu tekee lukujärjestykset ensi vuodelle, joten alan nyt virallisesti valmistautua kesään! Perjantaina pitäisi vielä jaksaa raahautua kokeenpalautukseen ja lauantaina hakemaan todistus.

 Haha tää vuos on menny hirveen nopeesti mut nää viimeset kaks viikkoa taas on tuntunu ikuisuudelta ja nyt mä ihan tosisssaan valitan jo siitä, että koulua on vielä 2 päivää.

Mutta palataanpas aiheeseen. Eli siis tämä orientaatio kesti yhteensä 3 tuntia. Se oli suurimmaksi osaksi kuuntelemista, koska asiaa oli oikeesti aika hirvittävä määrä. (ruokaa sai kuitenkin hakea aina kun halusi haha) Läpi käytiin oikeestaan ihan kaikki lähtien vaihtarin säännöistä, jotka me ollaan jo allekirjotettu, aina koti-ikävään, kulttuurishokkiin ja somekäyttäytymiseen asti. Sain ihan älyttömästi uutta käytännön tietoa ja vinkkejä.

Taas ollaan siis yksi askel lähempänä vaihtovuotta ja kaikki alkoi nyt tuntua niin konkreettiselta. Mulla on tapana lähdöstä puhuttaessa skipata koko asia ja ajatella vaan, että siihenhän nyt on vielä ihan älyttömän pitkä aika / ei nyt vielä tartte tällästä miettii jne. mutta nyt kun pitäis ihan oikeesti jo miettiä, mitä vien tuliaisiksi tai millasen puhelinliittymän otan siellä ja avaanko uuden pankkitilin vai käytänkö tätä, niin sitä tajuaa että aikaa ei tosiaan enää ookkaan niin paljon, kun on kokoajan itselleen väittänyt. Mun mielestä tää valmennus oli nyt tosi hyvään aikaan, koska pakkohan munkin on jossain vaiheessa herätä todellisuuteen, eikä juosta sitä karkuun. Tulevat vaihtarit ottakaa noista ehdottomasti kaikki irti, Veikkaan että tänään oppimiani juttuja tulen tarvitsemaan läpi koko vaihdon.

Oon btw aika innoissaan siitä, että kerrankin mulla on tosi hyvä tekosyy ostella uusia kesävaatteita, kun Imperialissa nyt ei pahemmin talvea ole. Mun pitäis ostaa myös adapteri, osaisko joku kertoa mistä niitä saa :D ? Gosh mun on ihan pakko hehkuttaa vielä kerran kuinka onnellinen oon mun sijotuksesta ja muutenkin, kaikki vaikuttaa tässä vaiheessa niin täydelliseltä! Toivottavasti tää fiilis säilyy ihan vaihtovuoden loppuun asti.

Ja hei huomasitte varmaan ehkä, että mulla on uusi banneri, älkää hämmentykö, mä täällä vielä oon.

IN ENGLISH

I have realized that my blog has gained a lot of views from the US, so i decided to write this post in English. And I also want to read these old posts after my american year and see how my language skills have developed. At first: Please don't even try to understand my texts with google translator. Finnish written by me is not even close to the Finnish taught at school, so A) you won't understand a thing and B) I don't want any misunderstandings as it translates pretty much everything wrong. Please if there's anything you would like to know about my texts or me, just ask directly! :)

My life has been kinda boring lately. I had an examweek last week and oh god, I'm so happy it's over. My 5th period is going to be very chill, I have at least 2 free periods every day! Actually I think I'll spend more time sitting there doing nothing than actually studying. :D 

The weather has been terrible. Just when I thought spring would come, it started raining like crazy. And it was not even water! It was something gross, grey and wet. Too solid to be water and too liquid to be snow.

Kinda short post this time (again, sorry) but I really had nothing to talk about. If you, my american readers, want to keep reading this, I could write more texts in english in the future. Let me know :)

SENIOR ?¿

Ennen kun kukaan vetää otsikosta mitään johtopäätöksiä, niin teidän on hyvä tietää, että kyseessähän on vaan mun oma johtopäätös hostdadin kanssa käydystä keskustelusta!

Päätin siis vaan uteliaana kysästä heiltä, että tulenko todennäkösemmin olemaan senior vai junior. Varmaa vastausta en saanut, mutta hostiskä on naapuri high schoolissa opettajana ja tuntee mun highschoolin staffin kanssa hyvin ja hän sanoi yrittävänsä järjestää mulle mahtavan senior-vuoden kaikilla senioreiden aktiviteeteilla! Niiden tän hetkinen vaihtari on myös senior, joten ainakin mulla on hyvät mahikset. :D

Olisin ihan valmis lähtemään vaikka huomenna, mutta päiviä mittarissa on vielä yli 150... Odottavan aika on pitkä, mutta olen varma, että lähdön hetkellä tuntuu, kun olisin vasta edellispäivänä istunut tällä kotoisalla tietokonetuolillani kirjoittamassa tätäkin tekstiä.

Mutta tällänen pikapostaus tällä kertaa! Ihmeempiä en oo tässä puuhannut. Toi keväinen ilma on kyllä ollut ihana ja oon saanut siitä niin paljon uutta puhtia! 

CA DREAMS

I want to...

Nähdä auringonlaskun Los Angelesissa

Shoppailla San DIegossa

Lähteä roadtripille

Käydä mexicolaisella rannalla

Kokea school spiritin homecomingissa

Syödä s'moreseja

Surffata

Ruskettua

Katsella Vegasin valoja ilmasta käsin

ja ylipäätään...