Viimeinen

Tää on varmasti viimeinen kerta, kun päivitän täältä Amerikan mantereelta. Kotiinpaluuseen on kolme päivää ja musta tuntu, että tarviin tälle jonkinlaisen päätöksen. Tiedän jo nyt, että lähtö tulee olemaan yksi mun elämän vaikeimmista päivistä. Oon melkeenpä liian lähenen mun perheen kanssa, mutta - hey, how lucky am I to have something that makes saying goodbye so hard. Tää vuosi ei ollut helppo, vaikka mitään järkyttävää koti-ikävää en koskaan potenutkaan. Tää vuosi opetti mulle enemmän kuin yksikään aiempi. Tää vuosi loi mulle kodin uuteen maahan, ja oon aina tervetullut takasin. Ja kyllä, tää vuosi oli mun elämäni paras.

Niin kauan tämä oli mulle pelkkä unelma. Laskin päiviä lähtöön jo vuotta etukäteen, ja aloitin pakkaamisenkin tosi aikasin. Nyt lähtöön on kolme päivää ja matkalaukut makaa tossa tyhjinä. Okei toisessa on (melkeen) kaikki mun kengät, mutta that's it. Ja se pelottava osa on se että se laukku on melkeen täys... Ups. Mihin mä mun vaatteet nyt laitan? Anyways, mikä ois vaikeempaa, kun sanoa pitkäaikaselle unelmalle hyvästit ja palata kaikkeen vanhaan. Ja vielä kun se vanha ei enää edes ole se tuttu ja turvallinen. Tuttu on nyt täällä. Turvallinen on nyt täällä. "Koti" tuntuu tosi vieraalta, koska koti on nyt täällä. Perhe, ystävät ja elämä on nyt täällä.

 Tottakai siinä on hyviäkin puolia, en malta odottaa mun ensi kesän suunnitelmien täyttöönpanoa!!! Silti on vaan vaikea hyväksyä se fakta, että mun vuosi on nyt virallisesti ohi.

   Ainiin, mun isä ja mummi on nyt mun kanssa täällä Californian auringon alla <3