VEGAS & ISO KANJONI

En muista mainitsinko jo aiemmin mutta viime viikonloppuna tehtiin siis aluevalvojan ja muiden vaihtareitten kanssa retki Las Vegasiin ja sieltä Grand Canyonille. Lähettiin viime torstaina neljän aikaan iltapäivällä ja tultiin takasin maanantai-iltana.

Torstai

Matkustuspäivä, kukaan ei oikeen tuntenu ketään ja meiän mini-van oli ainaki alkumatkan tosi hiljanen. Reilu viiden tunnin ajo meni kuitenkin tosi nopsaan musaa kuunnellessa, varsinkin ku oon aina rakastanu sitä fiilistä kun tietää että edessä on pitkä ajo ja määränpäänä jotain huikeeta! Saavuttiin Vegasiin myöhään illalla ja ei sitte enää tehty mitään muuta kun käytiin syömässä. Keittiö oli just sulkeutumassa kun tilattiin about 15 annosta ruokaa kahentoista aikaan yöllä, työntekijät näytti semi ärsyyntyneiltä haha.

Perjantai

Turistipäivä. Kierrettiin jokaikinen kuviteltavissa oleva paikka mikä Vegasista löytyy. Päivä oli tosi pitkä ja missään ei oikeen ollu aikaa kun pyörähtää pikaseen ja lähtee seuraavaan kohteeseen. Oon käynyt siellä jo aiemmin, mutta edelleen on vaikee selittää se wow-efekti kun näkee kaikki ne valot, kasinot ja tanssivat pupunaiset lol. 

Lauantai

Matkustuspäivä taas. Tällä kertaa ihmiset alko kuitenkin olemaan jo tuttuja keskenään ja matka ei ollu ihan niin hiljanen. Koska Grand Canyon on suhteellisen keskellä ei-mitään, niin illalla ei tehty mitään muuta kun hengattiin meiän huoneessa muutaman saksalaisen kanssa. Täytyy vaan sanoa että vaihtarit on mahtavaa porukkaa! Kai se jotenki menee niin että ne jotka lähtee vaihtoon on suurimmaks osaks saman henkisiä ja viihtyy keskenään.

Sunnuntai

Sunnuntai oli meidän vaelluspäivä. Oli jopa suomalaiselle pikkusen hankalaa laskeutua alas jyrkkää ja kapeeta polkua joka on umpijäässä. Ja siinä ei siis tosiaan ollut mitään aitaa, että jos liukastut niin mitä todennäkösimmin myös kuolet. Siellä oli itseasiassa tasasin välein lumeen kirjotettu juttuja tyyliin "rest in paradise Aaron". Jotenkin surullista kuolla noin kauniissa paikassa.  Multa se alko pienen haparoinnin jälkeen sujua, mutta nää muutamat Aasialaiset ei ollut koskaan ees nähny lunta haha. Ylöstuleminen oli ihan hemmetin raskasta. Varsinkin kun Earn oli niin poikki että periaatteessa kannoin sitä melkeen koko matkan ylös. Se halus tilata helikopterinkin hakemaan sitä :DD Mä tykkäsin kuitenkin tosi paljon ja ne maisemat oli vaan niin kauniit.

  Ottakaa sneakpeek mun snäppi storyyn (@nettalehtola) en tiedä oliko toi jätkä ihan terve......

Maanantai

Lähettiin taas aikasin aamulla ajamaan, tällä kertaa kohti kotia. Tehtiin kuitenkin yleisön pyynnöstä reittimuutos ja kävästiin Phoenixissa syömässä. Aloin vasta paluumatkalla juttelemaan kunnolla yhelle saksalaiselle, ja meillä natsas heti tosi hyvin. Nyt ollaan wappailtu joka päivä ja oikeestaan koko ajan. Perjantaina olis tarkotus mennä kahville (jos molemmat saa järjestettyä kyydin, gosh tää on ärsyttävää) 

Mun viime viikon turhautus on oikeestaan kokonaan poissa ja hyvä niin. Nyt oon jotenkin oppinut rakastamaan koko amerikkalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Löydän myös itestäni tapoja, jotka on tarttunu mukaan vasta täältä. (Haha esim pizzan dippaaminen ranch-dippiin) Nyt on ekoja kertoja tullut sellanen olo että miten ihmeessä pystyn lähtemään täältä ikinä pois. Tää on mun koti ja Suomi on alkanut tuntumaan niin vieraalta. Tietty edelleen rakkaampi kun mikään muu, mutta osaanko olla enää suomalainen? Koska musta tuntuu että sitä en enää ihan täysin ole.

TURHAUTUS

Mua ei oo pahemmin koti-ikävä täällä aiemmin piinannu, mutta tää viikko on ollut aivan järkyttävän turhauttava. Vielä viiden kuukauden jälkeenkin, kaikki on edelleen uutta. Joka päivä kuulen jostain uudesta jutusta, joka pitää tehdä, tai selvittää. Kaikki mikä on täällä ihan itsestäänselvää, mutta mä en oo koskaan kuullutkaan. Ja yhtäkkiä mun parhaatkaan "kaverit" ei jaksa selittää ja stressaan siitä puol yötä. Muutenkin tuntuu, että vaikka oonkin täällä aika läheinen mun kaverien kanssa, niin niitä ei oikeesti kiinnosta. On vaan cool tuntea se, josta koko koulu juoruaa. Sitten taas kaverit kotona on niin kaukana ja aikaero niin hankala, etten oikeen ikinä pysty soittamaan. Aamulla ennen koulua on hirvee kiire, ja koulun jälkeen kello on Suomessa 1 yöllä, enkä haluu pitää ketään hereillä. Muutenkin koko mun elämä ja läheiset Suomessa on alkanut tuntua niin kaukaselta. Melkeen kun joku uni. Ne ihmiset on olemassa, mutta ei enää osa mun tänhetkistä elämää. En tunne enää niitä, vaikka puhutaan whatsapissa joka päivä. Oon myös ollu tällä viikolla niin väsynyt ja ahdistunu, että tekis mieli vaan jäädä aamusin sänkyyn, eikä nousta seuraavaan viiteen kuukauteen.

Täällä on niin vahva jotenki sellanen "olen jenkki, mun ei tarvii tietää mitään muusta maailmasta"- asenne. Ja tietenkin ymmärrän, että nää ei hirveesti tiedä Suomesta, mutta kun näiden käsitys Euroopasta on Pariisi, eikä mitään muuta. Eikä näitä ees kiinnosta kuulla. Jos näytän jonku kuvan kotoota ni nää sanoo "wow" ja kääntyy poispäin. Näiden maailma on niin amerikkakeskeinen, että menee hermo. Mun mielestä oli ainakin tosi kiva kuulla historianopettajalta, että Suomi itsenäistyi ekan maailmansodan jälkeen, kun USA antoi meille luvan perustaa maa ja suojeli meitä isolta pahalta Neuvostoliitolta. :--) Kun koitin kertoa sille opettajalle, että melkeen mutta ei ihan, niin vastaus on tyyliin "älä rupee muuttamaan historiaa, ilman meitä oisit venäläinen!" Niin kai sitten, onneks opettaja tietää <333

Tänään tasan puolväli jenkeissä. 150 päivää takana ja 150 valmistumiseen. Kai nyt on hyvä hetki viimeinkin turhautua jostakin. Hyviä hetkiä on kuitenkin niin paljon enemmän.  Mietin vähän aikaa haluunko julkasta tätä, en jaksa kuunnella teidän "jos et haluu olla siellä niin tuu kotiin"-kommentteja, joten pliis, älkää laittako niitä. :) Tarttin vaan paikan mihin valittaa, kun ketään täällä ei kiinnosta. Ja joo, on mulla vähän ikävä kotiin.

2016

Tää vuosi on ollut mun elämäni paras. Ei varmasti helpoin eikä upein tai muutakaan mahtavaa, mutta ehdottomasti palkitsevin ja kasvattavin.

 Oon oppinut enemmän uutta, kuin koskaan ennen ja varmasti opin vielä lisää, vaikka tätä vuotta on enää jäljellä noin seitsemän tuntia. 

Puolet mun vuodesta oli helppoa kun heinänteko. Jos ei nyt ajatella Suomen lukion "vaikeutta". Rakastin mun elämää, Suomessa on niin vapaa kulkemaan ihan missä haluaa ja melkeenpä mihin kellonaikaan vaan. Se onkin asia, jota oon vasta täällä oppinu arvostamaan. Alle 18-vuotias ei saa täällä kävellä ulkona kello 22 jälkeen. Jos poliisi näkee niin saat kyttäkyydin kotiin.

Puolet mun vuodesta on ollut täysin ton vastakohta. Ei periaatteessa mitään vapautta, oon niin onnellinen, kun saan kävellä autosta kauppaan yksin. Tai bussipysäkiltä kotiin. Oon joutunut oppimaan uuden kielen käytön arjessa. Oon turhautunut, kun mua ei ymmärretä, vaikka ei näitä tilanteita nyt ihan hirveesti oo ollutkaan. Oon kattonut snapchat-storyja, kun kaverit pitää hauskaa ja itse makaan lattialla pelaamassa Simsiä tai tekemässä läksyjä, joita nää antaa ihan jäätävästi liikaa. Silti tää kaikki on opettanut mulle enemmän kun mikään koskaan ennen. Oon päässyt osaks kulttuuria, jota en ennen oo nähnyt, ja saanut mun aivot toimimaan englannin kielellä. Tällä hetkellä en vois olla onnellisempi mun päätöksestä lähteä vaihtoon. Näillä fiiliksillä otan vastaan uuden vuoden 2016! Toivottavasti se on yhtä jännittävä kun edeltäjänsä.

Kerään tähän alle mun vuoden 2016 parhaita paloja:

Viime talvea. Julkinen liikenne ja laskettelu, ahh i miss you!

Helmikuussa, kun olin just saanu sijotustiedot. Olin niin onnellinen, ettei mitään rajaa.

Kevään Suomenlinnaretki

Tallinnassa serkun kanssa

Tyttöjenillan viettoa. I miss you girls <3

Kevätyö Helsingin katoilla 

Lukion 1. ohi

Kesänen Töölönlahti

Paragliding ja Sunny Beach

Juhannusyö tän yhen kanssa :---D

Yöt Wessun rannassa, I love you Flob <3

Meiän pikku roadtrip Tammisaareen

Kreikka

Porvoo

Wknd kruunas mun Suomi-kesän ja sitten tulikin lähtö Jenkkeihin.

Colorguard <3 Tulevat vaihtarit: Tehkää ehdottomasti ekalla semesterillä joku school sport! Se on niin helppo tapa saada kavereita, jotka ei muuten välttämättä uskaltais tulla puhumaan!!

Vika football-game (huomatkaa rusketus haha. Vaan munlainen albiino on saanu sen katoamaan vaikka täällä on vieläkin aurinkoista.)

Las Vegas

Saatiin lemmikki vauvalehmä, jonka host-sisko kasvattaa ja loppukeväällä myös myy. Se on niin söpö.

Haha näitä kuvia tuli ihan hirveesti vaikka yritin tiivistää. :--D Toivottavasti jaksoitte ees jollain tasolla kattoa ne läpi. Hyvää vuotta 2016 kaikille!