En muista mainitsinko jo aiemmin mutta viime viikonloppuna tehtiin siis aluevalvojan ja muiden vaihtareitten kanssa retki Las Vegasiin ja sieltä Grand Canyonille. Lähettiin viime torstaina neljän aikaan iltapäivällä ja tultiin takasin maanantai-iltana.
Torstai
Matkustuspäivä, kukaan ei oikeen tuntenu ketään ja meiän mini-van oli ainaki alkumatkan tosi hiljanen. Reilu viiden tunnin ajo meni kuitenkin tosi nopsaan musaa kuunnellessa, varsinkin ku oon aina rakastanu sitä fiilistä kun tietää että edessä on pitkä ajo ja määränpäänä jotain huikeeta! Saavuttiin Vegasiin myöhään illalla ja ei sitte enää tehty mitään muuta kun käytiin syömässä. Keittiö oli just sulkeutumassa kun tilattiin about 15 annosta ruokaa kahentoista aikaan yöllä, työntekijät näytti semi ärsyyntyneiltä haha.
Perjantai
Turistipäivä. Kierrettiin jokaikinen kuviteltavissa oleva paikka mikä Vegasista löytyy. Päivä oli tosi pitkä ja missään ei oikeen ollu aikaa kun pyörähtää pikaseen ja lähtee seuraavaan kohteeseen. Oon käynyt siellä jo aiemmin, mutta edelleen on vaikee selittää se wow-efekti kun näkee kaikki ne valot, kasinot ja tanssivat pupunaiset lol.
Lauantai
Matkustuspäivä taas. Tällä kertaa ihmiset alko kuitenkin olemaan jo tuttuja keskenään ja matka ei ollu ihan niin hiljanen. Koska Grand Canyon on suhteellisen keskellä ei-mitään, niin illalla ei tehty mitään muuta kun hengattiin meiän huoneessa muutaman saksalaisen kanssa. Täytyy vaan sanoa että vaihtarit on mahtavaa porukkaa! Kai se jotenki menee niin että ne jotka lähtee vaihtoon on suurimmaks osaks saman henkisiä ja viihtyy keskenään.
Sunnuntai
Sunnuntai oli meidän vaelluspäivä. Oli jopa suomalaiselle pikkusen hankalaa laskeutua alas jyrkkää ja kapeeta polkua joka on umpijäässä. Ja siinä ei siis tosiaan ollut mitään aitaa, että jos liukastut niin mitä todennäkösimmin myös kuolet. Siellä oli itseasiassa tasasin välein lumeen kirjotettu juttuja tyyliin "rest in paradise Aaron". Jotenkin surullista kuolla noin kauniissa paikassa. Multa se alko pienen haparoinnin jälkeen sujua, mutta nää muutamat Aasialaiset ei ollut koskaan ees nähny lunta haha. Ylöstuleminen oli ihan hemmetin raskasta. Varsinkin kun Earn oli niin poikki että periaatteessa kannoin sitä melkeen koko matkan ylös. Se halus tilata helikopterinkin hakemaan sitä :DD Mä tykkäsin kuitenkin tosi paljon ja ne maisemat oli vaan niin kauniit.
Ottakaa sneakpeek mun snäppi storyyn (@nettalehtola) en tiedä oliko toi jätkä ihan terve......
Maanantai
Lähettiin taas aikasin aamulla ajamaan, tällä kertaa kohti kotia. Tehtiin kuitenkin yleisön pyynnöstä reittimuutos ja kävästiin Phoenixissa syömässä. Aloin vasta paluumatkalla juttelemaan kunnolla yhelle saksalaiselle, ja meillä natsas heti tosi hyvin. Nyt ollaan wappailtu joka päivä ja oikeestaan koko ajan. Perjantaina olis tarkotus mennä kahville (jos molemmat saa järjestettyä kyydin, gosh tää on ärsyttävää)
Mun viime viikon turhautus on oikeestaan kokonaan poissa ja hyvä niin. Nyt oon jotenkin oppinut rakastamaan koko amerikkalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Löydän myös itestäni tapoja, jotka on tarttunu mukaan vasta täältä. (Haha esim pizzan dippaaminen ranch-dippiin) Nyt on ekoja kertoja tullut sellanen olo että miten ihmeessä pystyn lähtemään täältä ikinä pois. Tää on mun koti ja Suomi on alkanut tuntumaan niin vieraalta. Tietty edelleen rakkaampi kun mikään muu, mutta osaanko olla enää suomalainen? Koska musta tuntuu että sitä en enää ihan täysin ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti