sunnuntai 20. joulukuuta 2015

5 PÄIVÄÄ


Joulujoulujoulu... Hassua kyllä, en oo ikinä oikeen tykänny joulusta. En tiiä miksi, kai jotenki ahistaa se pakollinen "läheisyys" kaikkien kanssa jos tiiätte mitä meinaan. Tänä vuonna kuitenkin ootan joulua enemmän kun ehkä koskaan! On vaa niin siistiä nähdä se kokonaan uudesta kulttuurista katottuna. Lisäks nää on katolisia niin seki varmaa vaikuttaa eri perinteisiin jonku verran.

Katukuvassa joulu näkyy täällä kyllä paljon enemmän kun Suomessa. Jotkut vetää joulukoristelun ihan äärimmäisyyksiin haha. Esim yhellä tässä meiän naapurustossa on sellanen valtava juhannussalon näkönen homma jonka ympärillä on pienoiskokosia ihmisiä, en oo kattonu niin tarkkaan mut oletan että Jeesuksen syntymää kuvaavat tyypit siellä on. Mulla ei oo siitä talosta kuvaa mutta tässä jotakin. Mun kameran laturi on ilmeisesti Suomessa joten kyllä, kuvanlaatu on täyttä kuraa. Ärsyttää kun kaikki siistit Vegas-kuvatki on siellä.


Oon kuullu että joulunaika on vaihtareilla kaikkein rankinta ja koti-ikävä iskee helposti. Mulle ei oo kyllä vielä näin käyny, ehkä siks että joulu ei mulle yleensä merkkaa oikeen mitään. Emmätiiä, mutta hyvä näin.

Ihan hassua että tää vuosi on jo melkeen ohi. Muistan kun viime uudenvuoden aikaan liityin meiän vaihtarien whatsapp-ryhmään ja juteltiin iha turhautuneina kui lähtöön on niin pitkä aika. Haha ihan hassua että siitä on nyt vuos. Ja mulla on vähemmän päiviä jäljellä täällä kun sillon oli lähtöön. 😳 
Aika kuluu pelottavan nopeesti.





tiistai 1. joulukuuta 2015

ONKO SUOMESSA EDES SALAATTIA?


Otsikon lause on peräisin dadin siskontytön suusta. Kerroin sille, että ei ole vaan me syödään multaa.

Näitä järkeviä kysymyksiä kuulen joka ikinen päivä ja aattelin nyt jakaa teille ne mitkä oon muistanut kirjottaa ylös.Suurin osa näistä on mun kavereiden ja läheisimpien ihmisten suusta ja ei niille face to face kehtaa edes nauraa kun ne ihan tosissaan kysyy hahah. Nää mun "vastaukset" on siis lähinnä mitä oisin halunnu sanoa.

- Onko Suomessa niin kylmä, että vesi on aina jäässä?
On, elän jäätiköllä.

- Ai mitä? Teillä on rantoja?
Kyllä.

- Onko teillä jääkarhuja?
Joo

- Entä pingviinejä?
Jep

- Onko englanti Suomessa virallinen kieli?
Miksi ihmeessä olisi :D

- Onko englanti sun äidinkieli?
No etkö sä mun aksentista huomaa, että ei tosiaan ole. Täytyis olla aika jälkeenjääny jos ei pysty omaa äidinkieltään ees semi virheettömästi puhumaan lol. (vaik olin kyl salaisesti aika imarreltu, ja tätä on muuten kysytty montakin kertaa.)


- Jos Mexicossa puhutaan espanjaa, niin mitä kieltä Espanjassa puhutaan?
Joo o... en kommentoi. Varsinkin kun maan nimi on España ja kieli español hehheh

- Mistä oot kotosin? -Suomesta. - Eli oot siis saksalainen?
Jaa millähän logiikalla XD

- Mitä musiikkia kuuntelette, ootko ikinä kuullut Beyoncesta?
 Kuka se on?

Mun inhokki kysymys: Kummassa asumisesta tykkäät enemmän; Suomessa vai täällä?
Eihän noita voi mitenkään verrata. Koti on aina koti. En ikinä viittis kysyä Suomeen tulleelta ulkomaalaiselta tätä, mut silti tää on ehdottomasti multa useiten kysyttävä kysymys.

- Eikös teillä ole sosialismi Suomessa? Mitä ihmettä sä sitten täällä teet, kun siellä on niin täydellistä?
Sanoin vaan hiljaa että joo o, koska oikeasti mulla ei ole hajuakaan mikä on sosialismi. #nohate oon oikeesti ihan fiksu.

- Sataako siellä aina lunta?
No melkeen, mutta onneks ei ihan.

- Ootko ikinä ollut vuoristoradassa ennen kun tulit tänne?
En koskaan.

- Mistä sait sun puhelimen? Myydäänkö noita Suomessa?
.......Mun puhelinhan on siis kaks vuotta vanha iPhone 4s

- Käykö suomalaiset kirkossa?
Tää nyt sinänsä ei oo mikään tyhmä kysymys, mutta on vaan hassua miten erilailla nää suhtautuu uskontoon. Vastasin että ei oikeen niin mun kaveri sano ihan järkyttyneenä tyyliin: " mut sehän tekee ihmisestä pyhän!"

Haha tässä nyt nää mitä muistin (ja todennäkösesti unohin suurimman osan).


perjantai 27. marraskuuta 2015

THANKFUL

Tänään oli Thanksgiving ja siihenhän kuuluu oleellisesti kiitollisuus ja kiittäminen kaikesta siitä mitä on saanut. 
Mulla näitä kohteita riittää aivan jäätävästi. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia jotka teitte mun unelman mahdolliseksi. Tiedätte kyllä ketä olette, love you. 
Oon myös älyttömän kiitollinen siitä että pääsin just tähän perheeseen, nää on ihmisiä joiden lähellä on hyvä olla. 
Oon kiitollinen mun mahdollisuudesta nähdä Amerikkaa ihan uudella tavalla ja tutustua täysin uuteen kulttuuriin joka syntyy kun sekottaa Mexicon ja Kalifornian. 
Oltiin tällä viikolla maanantaista keskiviikkoon Las Vegasissa. Oli ihana matka ja oon niin onnekas, kun sain nähdä kaikki nää teeveestä tutut paikat omin silmin. Tää matka tehtiin perheen kesken ja tammikuussa olis tarkotus mennä vaihtariporukalla uudestaan, can't wait!




Mulla ei siis nyt oo ollut koko viikkoon koulua, ja täytyy sanoa että olin niin loman tarpeessa. Täällä ei siis oo mitään syyslomia tms vaan tää oli mun eka viikonloppua pidempi tauko arjesta. 
Huomenna olis tarkotus mennä heti aamusta Black Friday shoppailemaan ja koitan olla käyttämättä ihan liikaa rahaa.
Ilmat täällä on jonkin verran viilentynyt ja arvatkaa uskoko tää suomalainen matkalaukkua pakatessa, kun käskettiin ottaa lämpösiä vaatteita (eihän Californiassa voi olla kylmä?!?!) No joo anyway, kaikki mun kivat neuleet on Suomessa ja ostin vasta viime viikolla takin. Toivon että löytyis jotain hyviä tarjouksia. Nyt kello on kuitenkin yks yöllä, joten mä alan nukkumaan, että jaksan shoppailla haha.

Hyvää yötä!





tiistai 10. marraskuuta 2015

ARKI

Tajuun kyllä hyvin mitä vaihtarijärjestöt inffotilaisuuksissaan hakee, kun kertoo että loka-marras-joulukuussa vaihtarielämästä katoaa hohdokkuus ja arki iskee päin naamaa. Älkää käsittäkö väärin, mulla menee tosi hyvin, eikä koti-ikäväkään oo liian paha, mutta mun elämä rullaa täällä kokoajan samalla kaavalla ja uudet jutut alkaa tuntua jo luonnollisilta. Koulussa en oo enää se kiinnostava uus tyyppi jonka kaikki haluu tuntea, eikä opettajat anna samalla lailla armoa kokeissa kun aluksi. 
Silti, joka päivä, oon vaan niin onnellinen.


Perheen kanssa menee edelleen paremmin kun ikinä uskalsin toivoakkaan. Ihan sama miten huono koulupäivä olis ollut, niin kertaakaan en oo kolmen kuukauden aikana menny surullisena nukkumaan. En ajatellut, että voisin ikinä tulla näin nopeesti näin läheiseks joidenkin kanssa. 7 kuukautta enkä välttämättä nää niitä enää koskaan. Haikeelta tuntuu nyt jo ajatella.
Koulu mua on täällä alkanu oikeesti vähän turhauttamaan. Oon niin tottunu siihen, että mua kohdellaan kuten melkeen aikuista ihmistä kuuluu kohdella, mutta täällä on kun yläasteella olis. Niinku jos meet tunnilla vessaan ni sun pitää merkata se johonki vihkoon, (lähtö- ja paluuaika minuutilleen) että jos siinä kahden minuutin vessakäynnin aikana satut hukkumaan vessanpönttöön tai tulet hirtetyksi niin opettajat tietää monelta lähdit :-). Koulussa se on kuitenkin vaan tälläset pikkujutut mitkä tosiaan ärsyttää, en saa tästä Suomessa hyväksluettua kai yhtään mitään niin en ota liikaa stressiä jos joku on vaikeeta. Täällä vaan on pakko tehä järkyttävä määrä töitä pitääkseen numeron edes C:ssä (~6-7). Mulla on kuitenkin ihan tarpeeks hyvät numerot tällä hetkellä niin enpä jaksa siitä murehtia.


Nää kuvat on muuten pari viikkoa sitten olleesta futispelistä kun Earn otti sen kameran mukaan ja halus ottaa kuvia. Tän pitkän blogihiljasuuden aikana oon ehtiny käymään myös Long Beachilla, San Bernandinossa ja Hemetissä kisoissa ja San Diegossa shoppailemassa. Huomenna ei ole koulua koska on Veteran's day ja mennään kattomaan leffaa.  
Tänne on muuten alkanu pikkuhiljaa hiipiä talviset kelit. Päivät on edelleen siellä 25 asteessa, mutta aamut on oikeesti kylmiä. 6-7 astetta tuntuu aika pahalta kun en edes omista täällä takkia (ja olin jo ehtinyt tottua ja rakastua 45 asteen helteeseen). Nää ihmiset täällä sanoo että oon hullu kun tykkään lämmöstä, ne ihan oikeesti nauttii näistä kylmistä aamuista ja toivoo että tänne satais joskus lunta?!?! Mietin vaan että millä perusteella mä oon se hullu :Dd

Pahottelut vielä että en ehdi kirjottaa kauheen usein, mulla on vähän huono omatunto, mutta kun fall sports on ohi niin mulle jää jopa oikeeta vapaa-aikaa ja tuun ihan varmasti kirjottamaan enemmän. Nyt en taho löytää aikaa ees lähettää tekstiviestiä tai selata Instagramia, ja yhen postauksen kirjottamiseen menee about tunti. Tästä syystä joudun tinkimään blogin ulkonäössä, kun saisin käytettyä kuvien tms muokkaukseen helposti pari tuntia lisää. Rakastan kirjottamista ja editointia , mutta ainoa aika mistä pystyn nipistämään on yö, ja herään muutenkin 5:30 joka aamu. Tässä nyt kuitenkin tämä postaus, tälläsenä kun on, toivottavasti kelpaa :)

Pusuja ja hyvää yötä!







maanantai 19. lokakuuta 2015

WHAT'S DIFFERENT

- Kaikki on täällä isompaa, ottakaa tästä esimerkiksi näiden maitotölkki:

maito

Jatketaan ravitsemuslinjalla:
- Väriaineita käytetään hirveesti. Suomessa jos joku ruoka on vaikka räikeen pinkki ni se lähinnä ällöttää, mutta täällä se on ihan normaalia.

- Jäätä laitetaan ihan kaikkiin juomiin.

- Myös jos tilaat teetä niin saat todennäkösesti jääteen ja jos tilaat kahvia niin saat jääkahvin.

- Iltapalaa ei syödä oikeestaan ikinä.

- Chiliä laitetaan kaikkeen, myös persikkaan, vesimelooniin ja muihin hedelmiin. (Tää on vissiin enemmän meksikolaisten ku jenkkien juttu.)
maito
Pepinos con chile, kurkkua chilin kanssa. Meillä on tätä usein koulussa.


- Täällä syödään tosi paljon ulkona, joskus jopa monta kertaa viikossa.

- Mainokset on täällä outoja. Näin esimerkiks Pepsi-mainoksen, jossa oli pepsi ja cokispullo vierekkäin ja sanottiin, että pepsi on parempaa.

- Täällä on ihan ok luokitella ihmiset mustaks tai valkoseks. Aluks olin tosi varovainen sanomaan et joku on black tai white ja varon sitä kyllä vieläkin, mut nää puhuu niin kokoajan. Mut sitten taas jos sanon, että aasialaiset tykkää riisistä niin kaikki on heti et omg ootko rasisti?

- Hinnat on jonkun verran halvempia (heippa rahat ;'( )

- Tarvii aina kyydin jokapaikkaan. En voi vaan ottaa mun skootterii tallista ja lähtee kauppaan. Meen kauppaan vaan sillon ku perhe menee eli tyyliin kerran viikossa. Sillon onki tosi hauskaa kun shampoo tai hammastahna loppuu maanantaina.

- Käsidesiä on jokapaikassa

- Kun aivastat, niin bless you kuuluu jokapuolelta, myös vieraat saattaa sanoo sen.

- Muutenkin vieraat juttelee täällä toisilleen. Suomessa koitetaan just välttää keskustelua muiden kanssa, täällä koitetaan välttää hiljasuutta muiden kanssa. Kaikki on tosi avoimia ja ystävällisiä ja kavereita on helppo saada.

- Ettei sosiaalinen elämä ois liian helppoa, niin nää osaa kyllä puukottaa selkään ja levittää juoruja. Mun kaveriporukassa on yks tyttö josta kukaan ei oikeen tykkää. Oon ollu täällä Melkeen kaks ja puol kuukautta ja kuulin vasta pari viikkoa sitten, et siitä ei tykätä. Sitä ei huomaa mistään ku kaikki on sille face to face niin mukavia. Kaipaan Suomesta sitä, ettei tarvii miettia puhuuko joku susta selän takana vai ei, kun sen näkee naamasta jos joku ei tykkää susta.

- Täällä on aina poliisi koulussa paikalla, Aiemmin mua on lähinnä ahistanu se, mutta tänään aloin arvostaa sitä: mulla on tänään vapaapäivä, koska mun koulussa on pommi/ammuntauhka. Creepy, huh?

- Nuoret ei juo täällä alkoholia samalla lailla kun Suomessa. Varmaan johtuu siitä, että ikäraja on 21. Täälläpäin nää menee meksikon puolelle jos haluu juhlia. Siellä ikäraja on 18 mutta oon vähän käsittäny, ettei sitä valvota. Huumeita nää käyttää enemmän kun suomalaiset.

- Koulu on stressaavampaa täällä. (yyyyh i miss you suomen opetussuunnitelma) Täällä kaikista aineista tulee "keskiarvo". Kaikki mitä tunnilla tehään, palautetaan opettajalle, ja se arvostellaan. Eli siis jos jätät yhen koulupäivän välistä, niin seuraavana päivänä saat sitte juosta lounaalla ja koulun jälkeen tekemässä niitä juttuja jotka jätit tekemättä. Mulla ei aluks ollu täällä laskinta, ja sain yhestä matikan testistä F (=4) koska se oli semi mahoton ilman sitä, ja ny tän yhen testin takia mulla on vieläkin C (=6) matikasta vaikka sen jälkeen on ollu monta uutta testiä, joista kaikista oon saanu A (=9-10).

- Opettajat taas on täällä jotenki läheisempiä. Kerran kun mä ja Earn jäätiin koulun jälkeen tekemään jotain testiä, niin kysyttiin silä opettajalta, että kauanko siinä menee tehä se, kun meiän pitää ehtiä koulubussiin. Se vastas jotain tyyliin "ei siinä pitäis mennä niin kauaa, mutta jos ette ehdi, niin vien teiät tietty kotiin." 


- Nuoret (ei kyllä kaikki aikuisetkaan) ei tiedä täällä yhtään mitä Amerikan ulkopuolella on. "Ootko nähny iphonea ennen kun tulit tänne?", "Myydäänkö teillä NOKIAA(!!!!!) Suomessa?" "Millasta musiikkia kuuntelette, tiiätkö kuka on beyonce/one direction/Justin Bieber?" on vaan muutama esimerkki tyhmistä kysymyksistä joihin vastaan joka päivä haha.


Tiedän että tästä puuttuu monta tärkeetä juttua, koska unohan aina kirjottaa ne ylös, mutta teen teille kakkososan sitä mukaa kun lista jatkuu. Voin myös kertoa lisää noita tyhmiä kysymyksiä myöhemmin :D mä jatkan vapaapäivä chillailua, nauttikaa tekin suomen syyssäästä, täällä on tänään vähän vilponen päivä, vaan 29 astetta.

Moikka







perjantai 9. lokakuuta 2015

TILANNEPÄIVITYS


Edellisestä postauksesta on ihan liian pitkä aika (enkä jaksa keksiä mitään lame tekosyitä, mutta kiire on kyllä ollut) ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Merkittävin muutos mun elämän kannalta on varmaan, että mulla on uusi host-sisko!


Earn on kotosin Thaimaasta ja sillä tuli suhteellisen paha riita sen perheen kanssa, joten se muutti meille. Aluksi se oli että ihan maksimissaan kaks päivää, mutta  perhettä ei löytynyt ja pari viikkoa vierähti niin kukaan ei enää jaksanut oottaa uutta inffoa niin hostvanhemmat päätti että Earn jää meille. Ne kysy tottakai mun mielipiteen ja jos olisin sanonut "ei" niin se olisi otettu huomioon. Mun mielestä on kuitenkin tosi ihana kun on vierellä joku, joka ymmärtää kaikki vaihtarilöpinät ja tietää miten ärsyttävää on olla ihan hukassa tunnilla. Earn on jo nyt mulle melkeen kun sisko. 

Käyn nyt nopeesti kuvien kanssa läpi jotain siistejä juttuja mitä oon tehny :-)

Oh my lord voisin kirjottaa novellin näiden auringonlaskuista. Tää kuva on ihan heilahtanu koska se on liikkuvasta autosta, mutta kattokaa noita värejä! #nofilter eikä muutenkaan muokattu. I love <3


Perjantaisin pitää aina näyttää school spiritiä ja pukeutua punaseen. Meillä oli lauantaina kisat, niin meiän valmentaja halus että koko color guard tekee jotain samaa, joten meillä kaikilla oli punaset pisteet naamassa ja tollaset söpöt letit.



Lauantaina tosiaan suunnattiin keltasella bussilla Los Angelesin lähettyville kisoihin ja meiän koulu sai hopean joka kategoriassa: paras bändi, paras drumline ja paras color guard, eli minä hehe. Kisat oli tosi hauskat, mutta päivä oli pitkä! Menin koululle aamu yheksäks ja takas tultiin kahelta yöllä. Bussimatka oli kuitenki tosi hauska ja oisin voinu matkustaa pitempäänki. :Dd


Äiti ja isi älkää menkö shokkiin mutta mua pyydettiin homecomingiin. Sain tollasen ylisöpön posterin ja keltasia ruusuja. Mun homecoming on viikon päästä perjantaina ja kerron siitä varmasti lisää myöhemmin. ;)

Muuten mulla menee edelleen täällä tosi hyvin. Vaikka mulla ei missään vaiheessa ollut kielen kanssa ongelmia, niin on jotenkin ihana huomata että se alkaa tulla luontevammin ja en enää mieti joka lauseen kohdalla että onko tää nyt kieliopillisesti oikeen, vaan uskallan sanoa sen. Ainoo mikä oli aluks ja osittain vieläkin vähän hankalaa niin kielen takia mun on vaikee olla oma itseni. Oon jotenkin ujo ja jännittynyt kokoajan ja se ärsyttää, koska noh luonnollisesti on vaikee saada kavereita jos et osaa olla millään tasolla hauska tai edes kiinnostava. Mutta arvatkaa mikä oli hauskaa! Mun yks kaveri sano jotain että "ois kiinnostava tietää miten paljon sä tiedät amerikasta tai ylipäätään mistään täällä, tiedätkö mikä on one direction?" Honey, One Direction on englantilais-irlantilainen. :* Nää kysyy muutenki ihan jäätävän tyhmiä kysymyksiä joskus haha. Oon keränny jonkunlaista listaa niin kerron teille joskus enemmän.

Tilasin äskön wish-nettikaupasta vaatteita 33 dollarilla (~25€?) ja siis sain tolla hinnalla kaks kelloa, kaks toppia, kolme sormusta ja söpön mekon!! Uus favorite appi ehkäpä.

Tässä nyt mun pikakuulumiset tältä puolen maailmaa, hyvää yötä!








sunnuntai 20. syyskuuta 2015

BEACH DAY


Eilen näin vihdoinkin kaikki muut vaihtarit tällä alueella. Meitä on tänä vuonna 24. Viime vuonna oli kai about puolet tästä määrästä hahah. Me vietettiin ihan superkiva päivä rannalla San Diegossa(!!!)
Toi ranta oli ihan valtava ja se on just sellanen mitä jenkkileffoissa näkee. Musiikki soi jokapuolella ja ihmiset käveli rannan ulkopuolellaki rennosti pelkät bikinit päällä.



Me hengattiin kokoajan tällä alueella mistä nää kuvat on mutta kävin vähän matkan päässä ostamassa jäätelöä ja se oli just sellasta mitä sana kalifornia tuo kaikille mieleen: pitkä katu, surffikauppoja, vuoristorata, kiipeilyseiniä, huvipuistolaitteita, miljoona rantakojua, joissa roikkuu vähintään kaksi miljoonaa paitaa, jossa lukee isolla "San Diego".

Mulla oli ihan mahtava päivä ja olin toivonu jo pitkään että näkisin loputkin vaihtarit, kun meidän koulussa on vaan 4. Kaikki oli tosi kivoja ja hengailin enimmäkseen saksalaisten (ja thaimaalaisen) kanssa. Oli ihanaa saada eurooppalaista seuraa, joka ymmärs mun tuskan siitä, että jenkit ei käytä whatsappia :DDd. Ja yleensäkkin juteltiin paljon siitä, että nää on täällä niin avoimia ja ilosia, mikä on ihanaa, ja ylipäätään kaikki on niin erilailla kun kotona. Tajuttiin myös että yksi meidän kymmenestä kuukaudesta on jo ohi. APUA. Oikeestaan mulla jo puoltoisa kuukautta. Koti-ikävä ei oo vielä iskeny oikeestaan yhtään ja hyvä niin, koska en haluu käyttää mun lyhyttä aikaa täällä siihen, että mietin kotia. 






torstai 17. syyskuuta 2015

HIGH SCHOOL

Huh kun aika lentää, huomenna on jo perjantai ja lauantaina oon ollu täällä kuukauden, wou. Koulua on takana kolme viikkoa ja aattelin tulla kertomaan teille vähän enemmän siitä, millasta amerikkalainen koulu ja arki yleensäkkin on.


Mun koulupäivä on jokapäivä samanlainen: A-period eli aamutreenit ennen kun koulu varsinaisesti alkaa, sen jälkeen reading period, eli luetaan vaan kirjaa yhen oppitunnin ajan, period 1. College algebra eli matikkaa vaan 2. Taas treenit 3. Civics, jos joku osaa suomentaa niin kymmenen pstettä ja papukaijamerkki, jotain yhteiskuntaopin ja historian välillä kuitenkin. 4. US History (joka on mulle vaikeen sanaston takia vähän haastava) 4th periodin jälkeen on ruoka joka ei muuten oo niin epäterveellistä kun luulette! Se saattais esimerkiks olla Yks siivu pizzaa, ISO salaatti, babyporkkanoita, ananaksia ja ruokajuomaksi maito tai kaakao. 
Ruuan jälkeen 5th period: Spanish1, eli "alkeis"espanjaa. Alotettiin siis lauseista tyyliin "un colegio on toisen asteen koulu". En vieläkään kolmen viikon jälkeen osaa ees esitellä itteeni. Suurin osa tossaki ryhmässä tulee espanjaa kotona puhuvista perheistä niin se on niille tosi helppoa. En hirveesti tykkää tästä tunnista mutta oon aina halunnut osata Espanjaa joten siellä nyt sitten ollaan. Päivän viimenen oppitunti mulla on English12. Mun on pakko ylpeillä tännekkin: tehtiin englannin tunnilla sellanen kielitaso-testi ja sain 50/56, mikä oli siis parempi kun monilla jotka teki sen testin ihan äidinkielellään. Koulun jälkeen mulla on joka päivä keskiviikkoa lukuunottamatta treenit. Okei perjantaisin vaan jos on kotiottelu, eli ei aina, mutta anyway oon ihan poikki tosta treenimäärästä ja näytän vähintään jonkun nyrkkeilysäkiltä kun hakkaan itteni ihan mustelmilla mun lipulla.

Pienen alkushokin mussa aiheutti näiden kuri. Suomen lukiossa on niin tottunut siihen että on ite vastuussa itestään, koulutöistään jne. mutta ei täällä, ei tosiaankaan!
- Kampusalueelta ei saa poistua koko päivänä
- Suomessa voi jättää menemättä tunnille jos väsyttää, mutta älä tee niin jenkeissä! Poliisi tulee kuulemma hakemaan kotiovelta.
- Puhelinta ei saa käyttää ollenkaan 8.15-15.15 (ei ees välitunneilla tai ruokailussa) mikä on mulle tosi hankalaa koska Suomessa käytän puhelinta tosi paljon myös opiskeluun. Tai siis jos en tiedä jotain ni senku vaan googlaan ja täällä ollessa helpottais kovasti ees google kääntäjä mutta en mä kehtaa pyytää mitään erityisoikeuksia. Tästä syystä en viitti myöskään ottaa koulusta kuvia tähän postaukseen.
- Dress Code: ei spagettiolkaimia, alusvaatteet/olkaimet ei saa näkyä ollenkaan, topin olkaimet pitää olla kahen sormen levyset, shortsien pitää yltää sormenpäihin, kun kädet on suorana sivuilla. Tulee vähän sellanen olo et nää kohtelee mua kun pikkulasta, kun mä en oo koskaan ees tienny että rintsikan olkaimen näkyminen ei oo hyväksyttävää. :D
- Kotiläksyt kerätään joka päivä pois ja jos ei oo tehtynä niin se laskee keskiarvoa. Niitä myös tulee ihan järkyttävä määrä. Esim 40 matikan tehtävää on vielä ihan normaali ja siihen päälle kaikki muut aineet.



Multa kysytään paljon, että onko koulu täällä niinkun leffoissa. Joo ja ei, Käytävät on kaikki ulkona ja punaset metallilokerot on niiden varsilla. Eilen oli lunchilla musiikkia ja koska oli joku klubien esittelypäivä niin kampuksen keskellä oli pöytiä joissa niitä esiteltiin. School spirit on vahva ja perjantaisin kaikki pukeutuu koulun väreihin eli punaseen ja valkoseen. Jos perjantaina on peli kotikentällä niin ihmiset käy kotona ja palaa vapaa-ajallaan kouluun katsomaan. Täällä ei kuitenkaan oo ryhmitytty niinkun mean girlsin kaavio antaa ymmärtää haha. Enemmän Suomessa mun mielestä tehään tota. Täällä kaikki on ystävällisiä toisilleen vaikka olis ihan eri "ryhmästä". ja muutenkin ihmiset ei oo yhtään niin pinnallisia. Monet kyllä panostaa vaatteisiin ja meikkiin, mutta se on silti jotenki rennompaa täällä. 





Tässä vielä mun asu kotipelien pre-game osuuteen. Huomenna saan taas vetästä sen niskaan kun tigersit kohtaa Carlsbadin koulun täällä Imperialissa. 

Ylipäätään mulla menee ihan älyttömän hyvin, täälläpäin ihmiset on tosi kivoja! Kaikki on musta kiinnostuneita, enkä oo nähny oikeestaa yhtää vaivaa et saisin kavereita, kun ne tulee ite juttelemaan. Tää perhe on myös ihanin mitä oisin voinu koskaan toivoa ja tullaan niin hyvin toimeen. Toivottavasti myös jatkuu niin, koska mä alan oikeesti viihtymään täällä! Kuukauden jälkeen osaan jo sanoa meiän taloa kodiksi.

tiistai 25. elokuuta 2015

HYVIN MENEE

Vähän yli viikko takana tällä puolella Atlanttia ja mulle kuuluu superduper hyvää. Ainakin tällä hetkellä. Aamut on aina jotenkin vaikeita kun oon väsynyt ja mietin vaan et mitä hittoa mä täällä teen kun asiat olis kotona niin paljon helpompia. Iltaa kohti väsymys kuitenkin aina haihtuu ja esimerkiks tänään mulla oli ihan mahtava päivä vaikka ekoilla tunneilla halusin vaan itkeä. :Dd (joo mulla alko maanantaina koulu) Kelatkaa muuten sitä, että Netta tarkottaa espanjaks "seriously?" fai "really?" ja joka ikinen ihminen muistaa kertoo sen mulle. Nää siis puhuu kaikki täällä myös espanjaa koska Meksikon raja on niin lähellä. Vois vaihtaa nimee.

Mun elämä täällä on tosi hektistä enkä tahdo oikeen löytää aikaa lähettää ees yhtä wappiviestiä kaverille. Tajuun nyt minkä takia monet vaihtariblogit jää heitteille mut älkää pelätkö, koitan pitää tän elossa. Vaikka tällä hetkelläkin uhraan mun vähäsiä yöunia tähän (herätys 5:30 lol) Mä teen tätä taas puhelimella niin tekstin asettelu ja muutenkin postauksen ulkonäkö ei ehkä oo niin hyvä kun vois toivoa, mutta mun mielestä on kivempi kirjottaa jotain, vaikka sitten huonolla ulkonäöllä, kun jättää kokonaan kirjottamatta, siellä on kuitenkin ihmisiä joita kiinnostaa ;)

Kavereita oon jo löytänyt ja lunchilla ei tartte istua yksin. Käytiin viikonloppuna shoppailemassakin yhessä vaikka en kyllä ostanu mitään. Nää sanoo että näiden mall ei oo iso ja jos haluu löytää kivoja kauppoja niin pitää ajaa San Diegoon. Emmä sitte tiiä mikä on kiva kauppa mut Victoria's Secret, American Eagle, Charlotte Russo, Hollister, Forever21 ja kaikki muut kivat jenkkikaupat kyllä löytyy. 
Liityin muuten Color Guardiin ja sieltä mä nää kaikki tyypit tunnenkin. Color Guard / Flag Team on siis periaatteessa tanssia joka esitetään futispelien yhteydessä orkesterin "keskellä". En osaa selittää mutta tanssia me treeneissä tehään. Kattokaa vaikka youtubesta jotain jos kiinnostaa :)

Mutta siis ylipäätään mulle kuuluu tosi hyvää, perhe on aivan ihana, ne kutsuu mua niiden tyttäreks ja koko suku on kans ottanut mut ihanasti mukaan. Nyt mun on kuitenkin pakko mennä nukkumaan, joten hyvää huomenfa Suomi ja Hyvää yötä California.



maanantai 17. elokuuta 2015

HERE I AM





Californiassa ollaan oltu jo muutama päivä ja tää kuumuus! Suomalainen ei osaa kuvitella sitä ja mullekkin siitä varoteltiin etukäteen ja kuittasin sen aina sillä että rakastan lämpöä kun Suomessa nyt on niin kylmä. No siis joo tosiaan kun täällä on keskellä yötäkin vielä yli 40 astetta. Eilen päivällä 47 ja aavikolla kuulemma vielä kuumempaa haha (tää paikka on siis periaatteessa rakennettu aavikolle). Kun ovesta astuu ulos niin tuntuu kun kävelisi seinää päin ja itseasiassa ulkoilma täällä haisee ja maistuu ihan meiän saunalta kotona. Emmä silti valita, kyllä tää pakkasen voittaa 100-0 ja sitäpaitsi näillä on ihan superhieno allas joka auttaa kyllä, vaikka se vesi nyt on varmaan reilu 35-asteista :DD.

Tähän mennessä ollu vielä tosi hauskaa ja kaikki uusi on niin jännittävää ja siistiä. Mentiin eilen Ricochet nimiseen paikkaan ja se oli siis periaatteessa valtava halli jossa lattiat oli trampoliinia, i mean voiko olla siistimpää?? Siellä pysty myös pelaamaan dodgeballia (ei hajuukaan mikä Suomeksi, mutta se ala-asteen peli missä on viiva välissä ja heitetään palloilla toista joukkuetta ja yritetään polttaa) ja siis se oli niin siistiä!!

Kuvia en oo hirveesti ehtinyt vielä räpsimään ja pahottelut muutenkin tästä kännykkäpostauksesta, lupaan muokata tän paremmaks kun saan aikaseks avata koneen. Tässä nyt yksi snapstory kuitenkin :). 


Ps jos kiinnostaa nähä enemmänkin arkielämää täältä puolelta maailmaa niin snapchat ja instagram päivittyy varmasti blogia useemmin!

Oon kärsiny täällä pikkusesta jet lagista ja itseasiassa tälläkin hetkellä muut vielä nukkuu ja mäkin yritin nukahtaa uudestaan , mutta eipä tullu mitään lol. Enkun ymmärtämisessä ei oo ollut suuria haasteita ja kertaakaan ei oo tullu sellasta etten oikeesti ymmärrä mitä noi puhuu, itse asiassa näin jo viime yönä ekan unen englanniks. Vaikka se kyllä uuvuttaa kun pitää kokoajan keskittyy ihan 100% ettei missaa mitään ja olo on vähän eksynyt. Esimerkiks just tuolla trampoliinitaivaassa kun yritin juoda sellasesta vesilähteestä ja se nappi oli eri kohassa kun suomalaisissa, niin kysyin mun host-siskolta apua ja sieltä takaa tuli ilmeisesti mun high-schoolista viime vuonna valmistunut tyttö ja kysy että enkö osaa juoda vesi-suihkulähteestä :DD Hyvä ensivaikutelma ja näin, ja yritin siinä jotain selittää että se nappi on väärässä kohassa ja nyt se ilmeisesti luulee etten oo ikinä nähnykkään sellasta hahh. Kaikki muutenkin tulee täällä juttelemaan paljon enemmän, kuin Suomessa. Tälläselle sosiaalisen awkwardille se oli aluks aika shokki mutta jo nyt parin päivän jälkeen sitä osaa jo odottaa. Ihmiset myös hymyilee toisilleen, miks ei me voitas Suomessakin tehä niin? Tulee niin sellanen hyväksytty olo kun kaikki juttelee ja hymyilee. Musta tuntuu myös että ihmiset on ylipäätään paljon rennompia ja mä en oo nyt jaksanu esimerkiks meikata ollenkaan, kun ei kukaan täällä oikeen viitti. :D Myöskään vaatteet ei täällä oo selvästikkään niin yliarvostettuja kun Suomessa. En ees tiiä monenko ihmisen huom. naispuolisen jalassa oon nähnyt leveälahkeiset farkut. Niin pitkälle en taida repsahtaa vaikka jokaikinen mun koulussa käyttäiskin niitä. 

Mutta mä lähen nyt elämään mun omaa amerikkalaista unelmaa, moikka!



tiistai 11. elokuuta 2015

VIKAT SUOMESTA

Elikkä enää neljä päivää jäljellä ja pakkailut oon saanu tosi hyvälle mallille. Muutama vaate on vielä pesussa ja huomenna aattelin vielä ostaa pari juttua, mutta pääosin kaikki on pakattu ja painoakin on vaatimattomat 14,1 kiloa. Tilaa sinne ei silti hirveesti jääny että todennäkösesti koko laukun sisältö jää sitten palatessa Amerikan mantereelle nyyh. Mä halusin tehä teille pakkauspostauksen, mutta tässä lähtösähellyksessä oon kyllä itsekäs enkä rupee purkamaan koko laukkua. Jos jotain ihan ehdottomasti kiinnostaa mun pakkailut niin kysykää vaikka askissa tarkemmin. :) Mahollisesti voin tehä pakkauspostauksen myös kun alan purkamaan laukkuja kaappiin.

Tässä viime päivinä oon koittanut ottaa aika rennosti, vaikka kiire pukkaa kokoajan. Jotenkin mulla on tosi huono omatunto, kun en ehdi olla perheen kanssa yhtään. Kuitenkin mulla on ollut tosi hauskaa. Käytiin esimerkiks Porvoossa parin ihanan tyttösen kanssa viime viikolla ja nyt viikonloppuna Weekend Festival oli ihan huippu (vaikka olinki lauantaina kuumeessa)
Hyvästejä oon saanut sanoa ihan urakalla. Joka päivä nään jonkun vikaa kertaa ennen lähtöä ja jokaisen viimesessä halauksessa tulee hetkeks se fiilis että mitä hittoa mä oikeen teen. Ei kai lähtemisessä mitää järkeä olekkaan, ja ehkä just siksi se kiehtookin niin paljon.


image4 (2)

image3 (2)





Ei mulla tässä muuta, halusin vaan tulla laittamaan vielä vikat viestit Suomesta ja seuraavaksi palailenkin sitten USA:n puolelta!


Goodbyes are not forever
Goodbyes are not the end
They simply mean I'll miss you
Until we meet again!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

KOKO PROSESSI

Nyt kun koko hakuprosessi on ohi, voisi olla hyvä hetki katsoa taaksepäin. 16-17 vaihtarit, avatkaa informaatiokanavanne ja varautukaa pitkään postaukseen.
 Koko jutunhan alotin siis samoihin aikoihin tän blogin kanssa, eli ysiluokan jälkeisenä kesänä.

 Järjestö

Järjestön valinta oli mulle helppoa suhteiden takia, enkä niitä missään vaiheessa edes vertaillut. Voin ehdottomasti tähänastisella kokemuksella suositella. Student exchange löysi mulle hyvissä ajoin ihan loistavan perheen, infotilaisuus oli hyvä ja kattava, mitäpä muuta voisin toivoakaan? Veikkaanpa, että kauheen moni ei ole kyseisestä firmasta kuullut, mutta mun käsittääkseni se on Suomen vanhimpia. Tuntemattomuus johtuu siitä, että se pistettiin vasta tänä keväänä pystyyn uudella nimellään. Vielä jokunen vuosi sitten samat henkilöt käyttivät nimeä ASSE. Toisena painavana syynä, että vaihtareita otetaan nykyään vähemmän. Nettisivuilla sanotaan näin: "Voidaksemme tarjota sinulle parasta, otamme vain rajoitetun määrän vaihto-oppilaita ohjelmaamme. Se takaa meille mahdollisuuden huolehtia sinusta yksilöllisesti ja olla aina tavoitettavissa."
Sitten pitikin virallisesti hakea ohjelmaan. Klikkaamalla tästä, löytyy lisätietoa hakuprosessin etenemisestä.


tammisaari, kreikka yms 002


Haastattelu

Tilaisuus oli tosi rento. Juteltiin mun arkielämästä, koulusta, rahankäytöstä jne. Tosin joskus joutui kyllä ihan miettimään niitä vastauksia. En mä nyt yleisesti oo hirveesti miettinyt mitä kertoisin jenkille meidän politiikasta. Englantia puhuttaessa menin ihan lukkoon, mutta nähtävästi ei haitannut hahahh. Haastattelija selvästi huomasi sen ja kysyi vain helppoja kysymyksiä.

Paperisota

Ah, niin ihana ja paljon puhuttu paperisota. Mun järjestöllä onneksi ei niin paha, kun joltain oon käsittänyt. Kyllä siinä kuitenkin aikaa meni. Hakulomake oli kai neljäsivuinen, lääkärintodistus piti käydä täytättämässä Mehiläisessä, sitten oli enkunopen suositukset, dear host family -letter (eli kirjoitat itsestäs kaksi sivua pitkän esittelyn englanniks), Sitten oli pitkä lista sääntöjä ja sopimuksia allekirjoitettavaksi. Rokotuksia juoksin hakemassa vielä kesäkuussa. Eikä unohdeta ELTIS-testiäkään (englanninkielen osaamista mittaava testi).



tammisaari, kreikka yms 330


Sijoitustiedot

Mä sain mun tiedot tosi aikasessa vaiheessa. Olin ihan varautunut, että aikasintaan huhti-toukokuussa ne tulla tupsahtais, mutta ei. Helmikuun 11.päivä avasin sähköpostin ja voitte vaan kuvitella sen fiiliksen, kun nään, että lähettäjänä on järjestö ja otsikkona Placement for Netta! Avasin sen viestin ja voitte jälleen kuvitella sen fiiliksen, kun scrollaan placement formia ylösalas tajuumatta mitään, kunnes mun silmät zoomas siihen yhteen riviin ihan alareunassa: Welcome to California. Siitä alkokin sitten armoton monen viikon googlailu, ja jos muistan oikeen niin sillon oli vielä koeviikko. Hehe.


tammisaari, kreikka yms 102
Haaveilu/ Stressailu

Tää vaihe on mun lemppari ja taidan olla siinä vieläkin. Laitoin heti päivälaskurin, vaikka en tiennyt oikeeta lähtöpäivää. Sen jälkeen mun kameran rullasta löytyy noita screenshotteja, joissa päiviä on aina edellistä vähemmän. (ps tänään tj17). Aloin heti jutella perheen kanssa, vaikka alussa se ei ollutkaan niin aktiivista. Vaihtareitahan kliseisesti verrataan mielialavaihteluiden takia raskaana oleviin naisiin ja sellasta toi aika kyllä oli haha. Paniikki ja innostus vaihteli tasasesti ja välillä ne hyppäs esiin jopa samaan aikaan. Tällä hetkellä oon tainnut löytää jonkun mielenrauhan, kun lähtö ei enää edes stressaa. Jännityskään ei oo enää samaa kun ennen. 50 päivän alitus oli mulle aika shokki ja se postaus on sen mukanen. Jännä homma, mutta 20 päivän alitusta en enää jaksanut edes noteerata. Oon vaan kateellinen niille jotka on jo lähtenyt tai kohta lähtee.



tammisaari, kreikka yms 011


Pakkaaminen

Tää homma on mulla vielä ihan alkutekijöissä, mutta mun mielestä se ehdottomasti kuuluu tähän listaan. Vaatteet oon suurin piirtein jo heittänyt matkalaukkuun, mutta kaikki muu onkin vielä tekemättä. Mun pitää myös tyhjentää kaikki kama pois mun huoneesta, kun täällä on ens vuonna toinen asukki. Sen urakan mä alotin tänään ja jaksoin täyttää peräti yhden laatikon. :--) Hyvä minä!


Tää kattoi nyt toivottavasti kaiken oleellisen hakuprosessista. Toivottavasti tästä olis jollekkin jopa jotain apua tai uutta inffoa.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

24

Lähenee lähenee. Kesän alussa musta tuntu ihan absurdilta, kun puolitutut alko sanomaan, että "hyvää matkaa jos me ei nähä tässä välissä" ja muuta ton tapasta. Olin ihan ihmeissään että tottakai me nyt ehitään näkemään. Niimpä niin.
 Tällä hetkellä tilanne on ihan toisinpäin. Melkeen joka kerta, kun nään kaveria niin tulee sellanen fiilis, että pitäskö nyt sanoo jo heipat vai vieläkö me nähään. Kukaan muu kun vaihtari ei tiedä miltä tuntuu kattoa omaa isää silmiin ja miettiä näkeekö sitä vielä ennen kun lentokentällä. Kukaan muu kun vaihtari ei tiedä miltä tuntuu, kun haluaa niin hemmetisti nähdä kaverit vielä vikan kerran ennen lähtöä, mutta aika ei vaan riitä. Kaikki tuntuu hirveen haikeelta, mutta valmiimpi lähtöön en vois olla.

Käytiin maanantaina kattomassa Paper Towns ennakkonäytöksessä. Hyvä leffa oli ja Cara on ihan mahtava näyttelijä! Poimin siitä teille pari osuvaa quotea. En nyt tiiä oliko nää suoraan siinä leffassa tällä tavalla, vai onko nää poimittu kirjasta, mutta anyway, ne osu ja uppos.



Print

Jotenkin ihan hassua, miten paljon oon oikeesti oppinut tykkäämään kaikesta, mikä mua odottaa. Enhän mä siellä oo koskaan käynyt, tai heitä tavannut, mutta silti. Paljon lovea.

papertowns

Tätä mun on paha mennä kommentoimaan, kun enhän mä ole vielä minnekään lähtenyt, mutta uskon ja toivon että asia on just näin. Mä osaan kuvitella mun päässä sen tyhjyyden tunteen lentokentällä, kun kaikki tuttu on takana, ja edessä näkyy vaan uutta, mutta silti jokainen vaisto vetää kohti lentokonetta.

paper towns3

Jotenkin kierolla tavalla tää yhdistyi mun päässä siihen, että Helsinkikin on vaan piste kartalla. Ei mitään konkreettista, paitsi ne muistot. Emmätiiä menee deepiks.

paper towns4

Tota mäkin usein pohdin. En ymmärrä ihmisiä, jotka elää päivästä toiseen samaa rutiinia, kerran täällä vaan ollaan, niin kai siinä sivussa voi pitää hauskaakin!? Mä en itse vois mitenkään kuvitella elämää ilman matkustelua. Jos joku on totta niin se, että matkustelu tosiaan avartaa. Tuun todennäkösesti aina olemaan se tyttö, joka asuu yksiössä ja kiertää maailmaa reppu selässä, kun muut ostaa omakotitaloja. Tottakai mä oon vielä nuori ja mielipiteet muuttuu, mutta tällä hetkellä en todellakaan vois kuvitella muunlaista tulevaisuutta. Oon itseasiassa miettiny mahollisuutta käydä yliopisto ulkomailla. Lontoossa ehkä. Katotaan nyt, mulla on aikaa.


Mä oon edelleen Prismassa töissä ja tavallaan vähän tympii, että senkin ajan voisin viettää kavereitten kanssa, noh saanpahan rahaa. Onneks tässä on enää kaks päivää jäljellä. Tai no kattoo nyt kun kävelin äskön seinää päin (XDDDD #vain-netta-jutut) ja rukoilen, että mun kyynerpää on kunnossa. Patti siinä on ja lihasten jännittäminen sattuu, mutta ei se kai murtunut oo (?). Huomenna pitäis taas jaksaa nostella laatikoita, ja mua ei nyt todellakaan huvittais lähteä hakemaan lääkärintodistusta. Ehkä mä vaan nostelen, mitä pystyn ja jos se pahenee niin haen sen lapun.

No joo, 24 päivää aikaa ja aion käyttää sen niin hyvin, kun mahollista. :-)
Moikka!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

JÄNNITTÄÄKÖ????

Anteeksi etukäteen, mä haluan valittaa.

Otsikon kysymys, sinänsä harmiton "jännittääkö?" on alkanut kuulostaa mun korvissa lähinnä kirosanalta. Olkaa kilttejä älkääkä kyselkö multa että joko jännittää. Voin vastata teille tässä ja nyt että kyllä, todellakin jännittää.

En halua olla tyly, mutta mä kuulen tän kysymyksen jokaikinen päivä, usein vieläpä moneen kertaan. Samojen asioiden selittäminen kaikille vuorotellen alkaa pikkuhiljaa tympiä. Esimerkiksi kaikissa perhejuhlissa mä vaan toivon ettei äiti (taas) sano kaikille, että "Meidän Netta onkin lähdössä vaihtoon!" Se antaa niille helpon tekosyyn small talkiin ja sitten en enää koko loppuiltana ole kellekään mitään muuta kun se, joka on lähdössä vaihtoon. Kukaan ei kysy, miten lukion ykkönen meni tai mitä oon tehnyt kesällä, oon pelkkä vaihtari ja ne kysymykset on aina ne samat. Sen mä vielä ymmärrän, että ihmiset kysyy minne mä meen, tottakai se kiinnostaa. Niihin vastailen jopa ihan mielelläni.  Mutta "jännitääkö"?? No mitäs veikkaisit noin järjellä pohdittuna? Jännittääkö mua muuttaa ilman ketään tuttua, alle kuukauden päästä, yksin, toiselle puolelle maapalloa? Saat yhden veikkauksen :--)

Musta tuntuu, että kadun tätä postausta hyvinkin pian, kun ihmiset alkavat avautua mulle siitä, kuinka vaihtarina saan kertoa mun tarinoita Suomesta jokaselle vastaantulijalle. Musta se on kuitenkin ihan eri asia. Mä vaan halusin purkaa ketutuksen tänne, kun edes mä en face to face kehtaa tota tokasta kellekkään.  Vastaan aina hymyillen että joo pikkuhiljaa. Mä kuitenkin niin monen muun tavoin päätin pitää tän blogin rehellisenä ja kertoa myös huonoista fiiliksistä, ja haluun pitää sen linjan alusta asti.

Tähän ei nyt saanut rakennettua mitään fiksua aasinsiltaa muihin aiheisiin, mutta mun kesä on mennyt oikein kivasti. Oon ollut nyt viikon töissä Prismassa ja vielä ens viikko pitäis jaksaa. Aattelin ostaa jenkeistä Macin, joten raha tulee tosiaan tarpeeseen. Tietäiskö joku onko ne ei-kaikkein-kalleimmat mallit kuitenkin ihan hyviä?
Kaikki paperihommat on nyt mun tietääkseni ihan kokonaan ohi ja nyt ei tarvii kun odotella. Tuliaiset on ostettu myös, mutta vielä en niistä kerro mitään, ymmärrätte varmaan miksi ;) mun blogia kuitenkin katotaan Suomen lisäksi eniten nimenomaan USA:sta.

Kattokaa vielä pari haavekuvaa/quotea/mitä lie:











Hyvää yötä :)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

GREECE

Moikka taas!
Tän postauksen aiheena on jo lupailemani Kreikan matka. 
Oltiin siis perheen kanssa Zakynthoksen saarella viime viikko ja kivaa oli.

Hello again! The subject of this post is the trip to Greece we made with my family. We spent a week on Zakynthos Island and had a lot of fun.




Tässä meidän ihana hotelli.
Our lovely hotel


Jotta tää olis varmasti vaihtariblogi niin kattokaa mun USA- flipfloppeja. Haha ei vaan kattokaa miten kirkasta toi vesi oli! Ja se jatku tollasena ihan sinne syvälle asti.

This blog was supposed to be about my exchange year so look at my USA-flipflops. Just kidding, look at the water. It was so clear and it kept looking like that even in the deep.


Mä siinä vaan
Just me



Käytiin yhellä majakalla josta aukes sitten ehkä hienoin näkymä koskaan.

We visited a lighthouse where we saw the prettiest view I've probably ever seen.

Maailman (?) suurin Kreikan lippu. Tää kuva huijaa, se oli oikeesti valtava.

The world's (?)  biggest Greece flag. This photo doesn't show the whole truth, it was huge.


Pakollinen hotelliselfie mun "rusketuksesta".

Definetly necessary hotel selfie of my "tan".




Zakynthoksen saaren pääkaupunki Zante.
Zante, the capital of Zakynthos.


Kreikassa ainakin huomasi miten paljon lehdet liiottelee tota "kriisiä". Mistään en koko viikon aikana huomannut, että Kreikka olisi talousvaikeuksissa. Ehkä tää oli mulle jopa pieni opetus mediakriittisyydestä.


In Greece I definetly noticed how much the media speculates about their financial "crisis". I didn't see a sign of financial issues the whole week. Maybe this even taught me a little lesson about being a bit critical for what I read on internet.


Ja sitten vähän vaihtoasioita. Lähtöön on tällä hetkellä reilu neljä viikkoa ja fiilikset on heittänyt ihan kuperkeikkaa. Vielä viime postauksen aikoihin halusin niin paljon ees pari lisäviikkoa Suomessa, mutta nyt en malta oottaa, että pääsen lähtemään. Vieläkin pitäs ehtiä tekemään hirveesti kaikkea. Varsinkin, kun oon seuraavat kaks viikkoa töissä ja varmaan puolet kesäsuunnitelmista on toteuttamatta. En tiiä jaksanko pitää ees läksiäisiä, kun siitäkin pitäis sitten jollain tasolla stressata. Ehkä vaan nään kavereita ihan muuten mahollisimman paljon. 33 päivää jäljellä ja musta tuntuu, että nyt mä oon valmis lähtemään. Oon kai vihdoinkin sisäistänyt koko homman ja kysyn koko ajan äitiltä millon saan alkaa pakkaamaan. Jostain syystä mua ei enää oikeen ees pelota mutta hyvä näin. Fiilikset on nyt pelkkää positiivista. :)

And a little bit of exchange stuff. I have 4 and half weeks left in Finland and I feel like I'm so ready to go already. Of course I still have so many things to do here before I leave. About a half of my plans are still just plans and the next 2 weeks I will be working. I don't know if I'm too lazy to have a farewell party because that kind of stuff always causes stress. (Renting a place, cleaning, foods etc.) Maybe I'll just see my friends some other way. I feel like I have finally internalized the whole year abroad- thing. I feel like I'm finally good to go and I just keep asking my mom when can I start packing. For some reason I'm not even any kind of scared anymore and it's great. My feelings are all positive. :)